HIRVIJAHTI 2012

3+2 lupia. koiria käytössä uusien jäsenten tulon myötä peräti 4 kpl.

Ensimmäisenä päivänä kaikki koirat pääsi metsään. Serkkupoika Samin koira Kamu kerkes löytää ensimmäisenä hirven haukkuun. 2,5 tunnin haukkuun passimiehet pääsi ampumaan pienen uroksen.

Toisena päivänä serkkupoika Petrin koira Otto, joka osoittanut aikas mukavaa kiinnostusta myös karhulle, löysi naaras hirven, mutta se meni passien läpi naapuriseuran puolelle. Samaan aikaan Elo löysi naaraan, mutta se karkkosi kauas Venäjälle. Siitä tulikin sitten Elolle yli 24 tunnin reissu, ennenkuin Suomen puolelle takaisin löysi. Iltapäivällä Otto taas löysi pienen uroksen, joka jäi hyvin haukkuun. Sami päästi Kamunkin haukkuun jonkun ajan päästä, ja sillonhan hirvi otti ritolat. Sami kerkes ajella eteen ja pääs rämmäyttämmään sen verran, että hirvi meni järveen ja hukkui lopulta sinne.

Kolmantena ja neljäntenä päivänä kokeilussa olis sitten vasajahtia miesajoilla, mutta vasoista ei vielä minkään näköistä näköhavaintoa.


 

TÄHÄMPÄ SITTEN METSÄSTYSAIHEISIA JUTTUJA JA KUVIA, EHKÄ

HIRVIJAHTI 2011

4 aikuista ja 3 vasaa olis tarkoitus saada.

Launataina ei koira hirvikontaktia saanu. Melkein 5 tuntia kaikkiaan Elolle hakua tuli, mutta kovin oli hiljasta. Muut miehet oli aamulla saaneet miesajosta näköhavainnon emästä ja vasasta, mutta ne oli karannu ajoketjun läpi.

Sunnuntai oli jo parempi. Aamupäivällä ei Elo löytänyt mittään, mutta norjanharmaa Otto löysi hirven, joka paineli välittömästi naapuriseuran puolelle, ja jäi sinne haukkuun. Sinne sitten koiramies lähti koittamaan joskos sais sen käännytettyä vielä meidän puolelle.

Iltapäivällä päästin taas Elon metsään ja reilun puolen tunnin päästä haukku pärähti käyntiin, ja jäi kun jäikin paikalleen. Siinä sitten reilun tunnin odottelin, ja lopulta laitettiin passirinkiä vähän ympärillä, ja itse lähdin haukulle. Pääsin helposti alle viidenkymmenen metrin, mutta haukku oli niin tiheässä kuusitaimikossa suon laidalla, että näköhavaintoa oli vaikea saada. Pari kertaa pääsin vilauksen hirven näkemään, kunnes otti lopulta karkon. No, passimieshän pääs sitten täräyttämään kerran jos toisenkin vauhdilla menevää urosta. En tiiä miten lähellä koira oli laukauksen lähdettyä, mutta säikähti sen verran, että viivana tuli takajälkeä. No, minä sitten siinä, että menisit nyt vain takaisin, ja lopulta lähtikin, ja aloitti uusintahaukun 300 metrin päästä passilinjan takana. No, eiku passimiestä taas ympärille, ja mie lähin hiihtelemään puolen tunnin päästä haukulle. Hirmu rutelikko-taimisikossahan se haukku, ja kun olin reilun parinkymmenen metrin päässä, niin hirvi ponnahti pystyyn. No, eiku siitä rutelikon läpi oli kokeiltava, miten se monesti haukuttu 308 toimii risukon läpi, ja hyvinhän se toimi. Hirvi otti muutaman askeleen, yritti kiivetä puuhun, ja lopulta rojahti selälleen. No, Elohan se taas säikähti ampumista sen verran, että muutama minuutti piti odotella, ennen kun uskalsi kaadolle tulla. Tällä tavalla siis saatiin Elon ensimmäinen hirvenkaato haukkuun. Haukkua yhteensä melkein kaks ja puol tuntia.

 

 Elon ja syksyn ensimmäinen

 

No, sitten siinä ku hirvi oli nylettävänä, ja ilta alko jo hämärtyä, niin eikös vain se Oton haukkuma hirvi siirtyny takaisin meidän puolelle, ja sieltä vielä saatiin tappisarvi kojautettua parempaan talteen. Oli ampumisen jälkeen vielä menny järveen, ja olhan siinä aikaa menny ennen kuin saivat hirven majalle asti ongittua.

Maanantaina jahti jatkui, mutta eipäs taas hirviä löytyny misttään päin.

Tiistaiaamuna sitten alkoi tilanteita olla. Aamulla sovittiin, että koitetaan ensin vasoja vain etsiä. No, Elon laskin hakemaan, 30min jälkeen haukku alkoi, mutta eihän se paikoilleen jääny. Naaras lähti juoksentelemaan ympäri pitäjää, ja lopulta reilusti yli 20km seuraamisen jälkeen velpoika sai koiran pois jäljiltä, just ennen Venäjän rajaa. No, tällä välin oli näköhavaintoja samalla alueella myös kahdesta uroksesta, joista toisen olisin itekki voinu ampua, mutta ku puhe oli että niitä vasoja ammuttais vain. No, sitten kuitenki tilanne muuttu, ja Riki koira päästettiin urosten perään, ja sitten lupa olikin jo ampua urostakin. Nopea löytöhän siitä tuli mutta uros kierteli passimiehet ja karkas vesistön yli muille maille. Toinen uros oli siirtynyt myös tien yli toiselle aluelle, ja päätettiin laittaa Elo sen perään ruokatauon jälkeen.

No, siihen sitte muutaman tunnin vanhoille jäljille Elo irti. Vain eihän se ollu hirvi enää meidän puolella, vaan Elo seuraili jälkä reilun 7km ja löytö tapahtui kaukana naapurseuran puolella. No, sitten sinne ilmotettiin, että siellä olis hirvi koiralla edessä. No, sinnehän oli yks passimies kerenny just ja just yhden tien varteen passiin, ku uros oli rymistelly vauhdilla ohi, ja eikun vain ol pärräyttänä sen ampua. Elo oli jonkun verran perässä, mutta lopulta oli kaadolle seuraillu.

5. jahtipäivä ei tuottanut tulosta. Elo vyyhtäs parilla alueella yhteensä reilun kolme tuntia, mutta ei sieltä löytyny mittää. Eikä saatu havaintoja miesajoillakaan. 

Kuudes jahtipäivä alkoi Elolla aivan liian pitkällä jänisajolla. Seuraava puolentoista tunnin hakukaan ei tulosta tuottanut. No, sitten ruokatunnilla saatiin tieto, että siellä päin, missä aamulla meillä oli komea jänisajo, lintumetsäläiset oli nähneet pari hirveä. No, eikun Elo sinne tietämille irti, ja 2 minuutin päästä löytö, ja karkko. Eikä muiten pysähelly hirvi sen jälkeen. Lähes 20 km seuraamista, jonka jälkeen hirvi ui järveen naapuriseuran puolella, ja sieltä koira käänty pois.

7. päivä ei tuottanut saalista sekään. Aamulla Elon kanssa hakua kaks ja puol tuntia, ja tuloksena parit jänisajot. Iltapäivällä Riki-koira oli löysi hirven, muttei sekään haukkuun jäänyt. Kun koira lopetti seuraamisen yhdelle purolle, laitettiin Elo toiselta puolen jäljille. 4 minuutin päästä löytö ja karkko. Ja ei millään sattunu hirvi ees passimiesten kohdille, vaan karkas Venäjälle reilun 5km karkon jälkeen. Jostai syystä Elo kääntyi rajalta pois, mutta onneksi näin.

8. jahtiaamuna naapurseuran koiralla ol pari hirveä haukussa tullut meidän seuran alueelle, ja niitä siinä sitten muutaman miehen voimin passailtiin. Ja lopultahan sieltä naaras saatiin kaadettua. Haukun aikana tehtiin näköhavainto yhdestä muusta hirvestä, ja siihen sitten Elon laskin jäljelle. Löytö kilometristä, muttei jääny paikalleen vaan täböllä veti yli 25km, josta reilu 6km jo Venäjän puolella. Sieltä koira kääntyi leveän joen ylityksestä takaisin.

9. päivänä Elolla hakua nelisen tuntia, muttei hirvilöytöjä. Jänisajoja saatiin kyllä. Koska hirviä ei oo löytynyt entisajan tahtiin, niin ol jo meidän johtaja pyydelly apuun tuttuja koiria muualta. No, eipä nekään löytäneet päivän aikana mitään, kunnes iltapäivällä oli näköhavainto ja sinne sitten oli koiraa kiikutettu, vain eihän se ollu kerennä kovin pitkälle jäljitellä, kun hirvi juoksi passiin, ja sinnehän  se 7-piikkinen uros ol kaatunu.

10. aamuna ol sitten vasajahti päällänsä. Eikä minkään näköstä havaintoa saatu aamupäivällä. Iltapävällä muut jäi jo lihoja jakamaan, ja päästin Elon pienelle alueelle erään järven päähän. No, eikös siitä hirvet löytyny, mutta ku olivat niin lähellä irtilaskupaikkaa, niin karkkohan siitä tul. Eikä emä ja vasa pitkään meidän alueella viihtyny, vaan painelivat suoraan naapurseuran puolelle. Reilun 5km karkon jälkeen alkoi siirtyvä haukku. Sitä kesti reilu 20min, ja sitten 10km karkko, ja lopulta järveen.

Joo, kesti sitten vuoden 2011 hirvijahti ennäys pitkään, eli ihan tuonne joulun alus viikolle asti, joten en sitten kyllä jaksakkaan muistaa joka jahtipäivän tapahtumia. No, lopulta hirvet saatiin. Kaikenlaista sattumaa oli jahdin aikana.

Elolle saattin kaksi kaatoa, joten hyvä niin.

Ens vuonna sitte taas.

 

 

HIRVIJAHTI 2010

 

Lupia oli siis 4. Meinattiin jotta pari vasaa, ja kolmisen aikuista ammuttaisiin. Lauantaiaamuna ei ollu jälkihavaintoja missään päin oikein, joten oli lähdettävä vaan jonneki. Elon päästin yhdelle alueelle, ja täksi syksyksi seuraamme tullut Sami lähti oman "kerulinsa" kanssa viereiselle alueelle. Hirviä ei löytynyt, mutta yllättäen koirat kyllä löysi toisensa, ja siinä sitte jännitettiin minkälainen rähinä se on päällänsä. No, rähinää ei kuulunu kuitenkaa, ja menin sitten ottamaan Elon kiinni naruun. Samin "keruli" oi vielä irti siinä, ja sillo alko pieni murina päällä jo olla. Lopulta kun Sami tuli myös paikalle ottamaan "kerulia" kiinni, niin sillonhan se rähinä alko. "Keruli" otti ja pomppas Eloa kohti ja siinä sitten olivat toistensa päissä kiinni oikein kunnolla. Karva pölis ja nahka venyi nimittäin. No, lopulta saatiin koirat irti toisistaan, ja tarkastelu osoitti, että pahimmilta kolhuilta vältyttiin. Pieni naarmu tuli "kerulin" toiseen korvaan, ku Elo sai kulmahampaansa iskettyä läpi siitä, mutta ei sen pahempia. No sellast se on ku kaks urosta mittelee.

Iltapäivällä lähdin sitten Elon kanssa omalle alueelle, kun muu porukka oli rajan varressa yhdellä nuorella koiralla kokelemassa. Noh, puolen tunnin haun jälkeen Elo löysikin hirvet n. 700 metrin päästä. Eihän ne paikalleen jääny, vaan vauhdilla ampaisivat liikkeelle, ja juoksivat minun vierestä, kun autolla odottelin. Noh, minullahan ei pyssyä tietenkään ollu siinä just käden ulottuvilla, ja toivoinkin että jospas ne haukkuun vielä pysähtyis. No eiväthän ne pysähtyny, vaan muutaman kilometrin jälkeen menivät järveen, ja uivat naapuriseuran puolelle. Elo rannalta kääntyi pois.  Olinkin ainut, joka eka päivänä hirviä näki, joten ei mairitteleva aloitus.

Toinen jahtiaamu valkeni paremmissa merkeissä. Edellisyönä oli useampi hirvi mennyt yhdelle alueelle, ja sinne lähti puolivuotinen Bondi-koira. Se löysikin hirvet, mutta eivät jääneet haukkuun vaan pieni uros paineli passilinjan läpi. Noh, kun oli tiedossa että hirviä jäi vielä alueelle, päästin Elon aluelle. Ensin pärähti jänisajo liikkeelle. Sitten koira pääsi hirvien oleskelualuelle, muttei kerennyt löytää niitä, kun jo passimiehen eteen oli naaras tullut. Siitä kaato. Elo selvitteli jälkiä ja meni lopulta kaadolle.

Iltapäivällä lähdin sitten taas Elon kanssa omalle alueelle, muttei hirviä löytynyt. Samalla Samin "keruli" Riki , oli löytänyt sen aamuisen pikku uroksen, ja saatteli sitä kahdesti passilinjan läpi, mutta hirvi ei tullut kunnolla ampumahollille. Lopulta hirvi paineli naapuriseuran puolelle, ja Kerulin Sami sai pois hyvin kaukaa n.15 km päästä.Samaan aikaan passimiehen edessä kävi myös omia aikojaan naaras, mutta kun oli sovittu, että ammutaan vain urosta tai vasaa, niin sitä ei ammuttu.

Sitten yhdelle alueelle oli ilmaantunut tuoreet yksinäisen vasan jäljet, ja vein Elon sinne. Löytö välittönmästi läheltä, ja karkkoahan siitä tuli. Ei tunnu nimittäin nuo yksinäiset vasat hakkuun juuri jäävän lähes koskaan. Noin 9km seuraamisen jälkeen Elo sitten jotenki sotkeentui jäljistä, vai liekö jo väsy painanut. Vein sen vielä uudelleen jäljelle, muttei kerennyt saada enää vasaa kiinni, vaan se juoksi passimiehen eteen, joka kaatoi sen. Elo lopulta päätyi myös kaadolle.

Kolmas jahtiaamu käynnistyi siten, että lähdin Elon kanssa aika pieneen rinkiin. Ja kaikenlisäks hirvet oli ihan passilinjan edessä, joten kun löytö tapahtui, niin karkkohan siitä tuli. Emä lähti juoksemaan koiran kans, ja lopulta paineli vasan kanssa naapuriseuran puolelle. Elo seuraili noin 7 km kunnes kääntyi takaisin. Sitten kokeiltiin taas Bondi-koiralla yhdestä paikasta, mutta sieltä hirvet oli jo yöllä karanneet Venäjän suuntaan.

Sen jälkeen käyttövalio Kaapo lähti yhdelle alueelle, ja mie Elon kanssa toiselle.Elolla hakua 15 min, ja löytö taas liian läheltä. Alle 300 metrin päässä. Haukku jäi kuitenki yllättäen paikalleen, ja noin 5 minuuttia pysyi siinä, kunnes karkko tuli. Hirvi lähtikin Todella kovaan karkkoon ja paineli noin 7 km, kunnes ui järven yli Venäjälle. Elo rannalta kääntyi pois. Kaapo-koira oli tällä aikaa lötänyt pienen uroksen ja se paineli passista läpi, ja aina Venäjälle asti. Siellä sitten haukku alkoi parin kilometrin päässä rajasta. Puolenyön maissa oli sitten Kaapo haukun lopettanut, ja palannut kotiSuomeen.

Nejäntenä päivänä en itse metsällä ollutkaan, ja Elokin sai lepopäivän. Keruli-, Bondi-, ja Nella koirat  oli hirviä etsineet, mutta eipä ollut minkäänlaista havaintoa kai ollut.

22.10 Jahti jatkui taas. Aamulla koitettiin kolmen koiran avulla taas, ja eihän sieltä ensin mittää löytyny. Ja sitten ku luultiin jo passituksen olevan ohi, niin eikös vain Samin Riki alottanu haukun. Siinä sitten hätäsimmät heti kurvaili parhaille passipaikoille, ja myö ei niin hätäsimmät, odoteltiin rauhassa majalla tilanteen edistymistä. No, Riki paukutteli jonkun aikaan paikallaan, kunnes alko ottaa yhteyttä mieheen. Hieman sahaamista miehen ja hirven välillä, ja sittenhän se hirvi otti ja lähti painammaan suhtteelisen kovvoo vauhttii karkuun. Passin läpi juoksenteli, mutta kun oli puhe että urosta vaan ammutaan, niin tämä yksinäinen naaras säästi henkensä ja paineli nuapur-seuran puolelle. Noh, iltapäivällä sitten kahden koiran kanssa uutta aluetta yrittämään. Elolla hieno jänisajo kajahti ensimmäiseks. Muutapa ei sieltä meidän eteen sattunu, mutta toisen koiran edestä oli hirviä lähteny, ja koira saatteli niitä aina passin asti, josta vasa kaadettiin.

 

 

23.10 Aamulla Elon kanssa lähdettiin taas metsään. Reilun tunnin hakemisen jälkeen haukku alkoi. Ja tietenkin suht läheltä passilinjaa. Ja siellä ku ei sitten millään nähävästi osata hiljaa olla, vain kun pitää siihen VHF:ään huudella koko ajan, vaikka koira muutaman sadan metrin päässä haukkuu PRKL!!  No, eihän se haukku paljo yli 5 minuuttia paikallaan kestäny, vaan karkko tuli. Passin läpi juoksi sillätavalla, ettei näköhavaintoa saatu. Lopulta koira jäi pyörimään suoalueelle, ja kääntyi pois. No, eiku uudestaan siihen viemään koiraa, ja jonkun ajan kuluttua taas löytö, ja välitön karkko, ja täysillä naapuriseuran puolelle. Iltapäivällä sitten tuli rankka lumisade, eikä enää mitää löytyny.

24.10 Aamuna sitten piti olla varmat hirvet ringissä. Sami Rikinsä sinne päästämään, ja heti kohta löytöhaukku paukahti. Siirtyvänä painelivat passiin, mutta yllättäen siinä olikin emä ja vasa, eli eipä voinu ampua. No, siitä sitten koira pois ja uudelle alueelle. Siellä hirvet oli passiketjun edessä jo mentäessä, ja painelivat passin läpi pois alueelta heti. Ja eikun sitten vain taas koiria metsään uudelle alueelle etsimään. Ja Samin koirahan se taas löydön teki. Haukkua paikallaan jonkun aikaa, kunnes koira taas hieman alkoi sahailemaan, ja hirvi siirtyi. Bondi-koira tilalle, ja kyllä se kai sen hirven vielä löysikin, mutta eihän se passiin sattunu, vaan paineli järven yli, yllättäen, naapuriseuran puolelle. Noh, siinä sitten työliytyivät osaporukasta, ja päättivät, että jahti siltä päviää ohi. No, mie vielä ajattelin lähtee etsimään niitä emää ja vasaa, mitkä aamulla nähtiin, ja päästin Elon jäljille. Ensin ei oikein meinannu jälki maistua, mutta kyllä hirvet lopulta löytyi, ja karkkosivat naapurseuran puolelle, jossa jäivät haukkuun. Puolitoista tuntia haukkua kuului, jonka jälkeen nähtävästi hirvet ui taas järven yli. GPS-tutka (yllättäen) ei taas toiminu, joten ihan varmuutta ei tapahtumista ole, mutta koska koira tuli sitten puro pitkin pois, niin luulen, että hirvet karkkosivat ja uivat järveen.

Kahdeksas ja yhdeksäs jahtipäivä olivat sitten vesisateen täyttämiä, eikä hirviä löytyny millään mistään. No, mutta koirat ainaki sai hyvää juoksulenkkiä.

10. jahtipäivä aloitettiin taas intoa täynnä. Kolme koiraa kolmelle eri alueelle, ja eihän sieltä mitää löytyny. Alko jo tuntua, että niinköhän on kaik hirvet kaikonneet kauas pois, vai onko tosiaan niin, että suhteellisen nuoret koirat ei vain yksinkertaisesti oo päteviä. Noh, välillä käytiin sitten syömässä seuran tarjoama hirvipaisti, ja iltapäivällä kokeiltiin miesajolla "rajan pinnasta". Ja perkules, eihän aikaakaan ku alko edessä rytinä kuulua. Vain eihän ne näköselle asti tullu, vaan kivasti lähtivät passilinjaa pitkin juoksemaan, ja lopulta ringistä pois. Kukaan niitä ei nähny, mutta jäljistä päätellen siinä oli emä ja 2 vasaa. No, samaan aikaan oli Bondi-koira löyätnyt hirven viereiseltä alueelta, ja eiku vauhilla joku jo ehti sinne eteen lähtemään. Vain eihän se haukkuun pysähtyny, vaan kohti Venäjää juoksi, ja kovaa. Passimiehen mentyä eteen, lähti sieltä vielä luultavasti noin 4 hirveä liikkeelle, mutta passimies ei ollut päässy ku "mustan juovan" näkemään vitelikössä. Ja Venäjällehän ne kaikki karkas, yllättäen.Samaan aikaa Samin Riki oli löytäny haukuttavaa toisaalla, mutta siellä oli taas emä ja vasa haukussa, joten eipä antanut aihetta toimiin.

 

11. jahtiaamu valkeni hyvin ohuessa lumipeitteessä. Noh, mie Elon kanssa alueelle, jossa oletettiin hirviä olevan. Vain melkeinpä heti se selviskin, jotta Venäjälle nekin oli jo edellispäivänä karanna, joten se siitä. Sitten uutta aluetta kokeilemaan, vaan eihän sielläkään ollu mittää. Iltapäivällä sitten oli taas koiria kolmen kappalein metsissä, ja ainut havainto mitä saatiin, oli Kaapon löytämät emä ja 2 vasaa. 

Joten, vasoja tuntus olevan. Saa nähä millo alkas porukan hermo pettää, ja anettais lupa niitäkin ampua, varsinkin jos haukkuun jäis.

12. metsästyspäivä oli edessä. Piti olla taas "varmoja hirviä" ringissä, ja Bondi koira sinne jäljille. Aikansa se siellä pyöri ja hyöri, eikä haukkua alkanu kuulua. Noh minä passissa reinimmaisena yhden lammen rannal, ja sieltähän yht`äkkiä alko tuhina kuulumaan ja parisen hirven hahmoa paino aikas kovalla vauhdilla metsää pitkin. No matkaa oli satasen metriä, ja seillä vaan vilisivät, joten eipä ollu mahkuja ampua, kun en edes saanu selvä oliko siinä kaksi naarasta, vai emä ja vasa. Velpoikaki ol yhden naaraan nähnynnä, eipä ollu ampumista kerenny miettii, ku ei tienny onko siinä muitaki. Koira jäljltä kiinni, ku Venäjän raja odotti vastassa, ja eiku uudelle alueelle koittamaan.

No minä Elon kanssa jäljille, kun piti olla yhdet jäljet vaan. No, koira irti, ja itse lähdin seuraamaan jälkiä ja nopeasti kävikin selväks että useampihan siinä oli ollu. Samaan jälkeen olivat vaan polkenu pitkän matkaa. No tietenkin hirvet olivat siinä taas AIVAN liian lähellä, ja ku Elo ne lyösi, ei sekuntiakaan kuunnelleet, vaan täysillä juoksuun. Noh eikäs akaakaan, ku passimies ilmoittaa emän ja vasan menneen läpi. Ja edelleen ku lupa oli vaan aikusista ampua. Noh, koirakin kääntyi jonkun ajan pääst takasi, ja jatkoin vielä alueen kävelemistä. Noh, kohtapa passimies taas ilmoittaa, että emä ja 2 vasaa painelee ringistä pois. Olivat kyllä aika lähellä Eloakin, mutta tuulen väärällä puolen, joten ei saanu niitä ylös. No, eipä siinä. Kaikki ne hirvet suuntas Venäjälle, joten se siitä.

Noh loppupäivä sitten suoritettiin vaan hirvenlaskua, ja eipä sieltä hirveästi niitä jälkiä löytyny.

13. aamu. Samaisessa ringissä ku edellisaamuna, oli taas luultavasti hirviä. Noh, se ku siinä ihan rajan pinnassa, niin siihen ei monet koiraa uskalla laittaa, joten mie Elon kanssa alueelle. Passirinki oli taas pelottavan pieni, ja odotuksissa ei ollu että siihen hirvet ainakaan haukkuun jäisivät. No, koira irti ja odottelemaan. Eipä aikaankaan ku haukku pärähti, mutta jo melkein arvasin että jänishän se sieltä edestä lähti, ku paineli suoraan yhden talon pihaan melkein. Onneks tälä kertaa ei jänis kiinnostanu muutamaa sataa metriä pidempään, ja koira tuli takas alueelle. Sitten itseki jo olin taimikossa, jossa hirvet oli yöllä pyörineet. Koitin selvitellä niiden lähtösuuntaa, ja lopulta se selviskin. Elo oli tällä aikaa myös lötänyt lopulta oikeat jäljet, ja juuri kun passimies ilmoitti hirvien olevan melkein näköetäisyydellä, Elon haukahdukset alkoivat minusta n. 300 metrin päästä. No karkkohan siitä tuli. Ja eiku passeja siirtämään eteen. Pääs nyt testailemaan uutta ultrapointtiakin, ja hyvinkhän tuo tuntu pelittävän. Minä ohjestin passimiehiä sinne tänne. 4 km karkon jälkeen koira sitten jäi sahaamaan yhdelle polulle ja tielle. No, siinä sitten passimiehiä kerkes mennä hyvin pienen mälkialueen ympärille, jonka reunalle Elo sotkeentui. Sitten vain odottamaan, joskos koira älysi takasi jäljelle mennä, ja lopulta menikin, ja juuri kun koira oli pääsemäs jäljille uudestaan, niin eikös sieltä ampuminen kuulunu.

Noh, velpoikahan se ilimotti, jotta naarasta ola räimässy. Ja hetken päästä kuulu armonlaukaus. Elo oli tällä aikaa uudelleen jäljelle lähteny, ja sitten jännitettiin että meneekö kaadolle, vai seuraako niitä kahta muuta, jotka siihen vielä jäi. No yllättäen kaadollehan se suorilla paineli. Siellä oli sitten innoissaan vähä hirveä repiny ja syöny. Iltapäivällä sitten Riki löysi hirviä vielä, mutta yllättäenhän siellä oli ema ja 2 vasaa, joten ne sai jäädä rauhaan.

No, ihan ei siis vieläkään tuuria ollu jotta olis haukkuun kerennny jäädä, mutta hyvä kuitenki että kaadolle ees pääsi. Jospa se tästä taas.

14 jahtipäivä lopulta tuotti lopullisen tuloksen. Aamulla oli näköhavainto kahdesta hirvestä, ja sinnehän sitä sitten lähdettiin. Bondi-koira alueelle, ja eihän siinä menny ku 5 minuuttia, kun passimies ilmoitti jo uroksen ja naaraan juoksevan jossai päin jonnekki päin. Ja eikä aikaankaan ku kaksi laukausta kuului, ja ilmoitus kaadosta. Se siitä siis tältä vuodelta. 10-piikkinen uros oli viimeinen saaliimme.

 

 

 

 

 

HIRVIJAHTI 2009

 

 

Meijjän makkaranpaistopaikka

 

 

17.10  Alkajaisiks otettiin alue, jossa edellis-iltana oli nähty kolme hirveä. Joku oli aamulla löytänyt yhdet edellisillan jäljet alueelta pois, joten oletettiin, että loput olis vielä alueella. Velpoika lähti Jenin kanssa, ja mie Elon kanssa alueen reunalle käyskentelemään. Reilun tunnin jälkeen sitten alue todettiin tyhjäks. No, sieltähän ne kahden muunkin hirven poismeno jäljet löytyivät lähes samasta kohtaa kun sen yhdenkin. No, eiku passituksia uudelleen miettimään, ja Jeniä kuskaamaan niille edellisillan jäljille. Nehän tuntu haisevan, ja veto olis ollu kova irti. Passituksen ollessa valmiina Velpoika piästi Jenin irti. Puolisen tuntia melkein Jeni selvitti jälkeä, jäljen kerrallaan, ja löytöhaukku paukahti reilun kilometrin päässä päälle. Siinäpä sitä sitten kuunneltiin ku todettiin sen olevan yhdellä vanhalla aukolla, taimikossa. Annoin sitten velpojan lähteä haukulle menemään, ku hiä ei vielä oo Jenin haukusta päässy hirveä ampumaan. Vain sen verran rapsakka keli oli, jotta ei päässy nytkään. Kerran oli kunnolla näköetäisyydelle päässy, mutta ampumatilaisuuttaa ei ollu tullu. Hiljaa hirvet, uros sekä emä ja vasa, lipuivat kohti passeja. Iskä tais päästä ensimmäisenä hirvet näkemään, ja oli jo tähtäillykki, mutta ei ollu pystyny urosta ampumaan. Vasan olis pystyny kuulemman ehkä kaatamaan, mutta ku aamulla oli sovittu, jotta ei ammuta vasoja muuten, kuin jos sattuu kasoisvasat olemaan. No, parin muunki passimiehen läheltä haukku kulki, muttei tarpeeksi läheltä. Sitten uros erkani emästä ja vasasta, ja onneksi Jeni jäi haukkumaan juuri urosta. Lopulta uros siirtyi haukussa kahden passimiehen välistä, jolloin toinen pääsi kaatolaukauksen tekemään. Näin oli syksyn ensimmäinen hirvi saatu. Jenin haukkua kesti noin puolitoista tuntia. Kaadettu uros oli ihan hyvänkokoinen. Piikejä 2+3.

Kokeiltiin vielä yksi alue Jenillä, mutta eipä ollu hirviä siinä.

 

Syskyn ensimmäinen.

 

Elokin pääsi tutustumaan kaadolle.

 

 

18.10 Aamulla ihan Venäjän rajan varteen kokeilemaan, joskos sinne muutama päivä sitten menneet muutamat hirvet olis alueella vielä. Rajan pinnassa ku oltiin, ei uskalla siihen varmasti toimivia koiria pistää, ku se on saletti, jotta Venäjällä ollaan alta aikayksikön. No, miehän otin Elon ja lähdettiin alueen laitamille. Rajavyöhykkeen rajaa pitkin mentiin ensin tarkastamaan, jotta onko hirvet mahdollisesti jo Venäjälle menneet, ja olihan sinne ainaki 4 hirveä menny. Joten eipä ollu varmaa, oliko alueella enää hirviä, mutta laskin kuitenki Elon irti, ja lähdin kävelemään alueen läpi. Empä kerenny ku koiran ieri päästää, ja kävellä kymmenen metriä, ku metsä rytisi edessä. Alueen toiselle laidalle menneet passimihet oli karkoittaneet edestään emän ja vasan, ja ne tuli täyttä häkää meitä vastaan. Kääntyivät hiukan takaisin, ja painoivat samaa vauhtia passien välistä pois. Elo kävi jäljittelemässä jonkun matkaa niitä, mutta tuli pois. Niiden peräänhän sitä olis voinu lähteä koiran kanssa, mutta ku menivät naapuriseuran puolelle, niin eipä onnistunu. Sitten olikin huilitauko edessä, ja osaporukasta lähti ajelemaan teitä pitkin, jos sattus tuoreita jälkiä jossai näkymään. Noh yhdet edellisyön jäljet sieltä jonkun tien yli löytyikin, ja eiku passeja ympärille laittamaan, ja koiramies jäljille.

Tällä kertaa vuoroon pääsi sitten seurassamme oleva kolmas jämpti Nella, joka on muuten Jenin sisko. Noh, siinäpä odoteltiin että minnekä hirvi on suunnannu. Ja passiinhan ne jäljet tuli, joten ei vaan ollu kukaan huomannu, että jäljet oli ollu jo pois ringistä. Sen verran lumet kerkes sulaa, ettei joka paikassa saanu enää jäljistä selvää. No, eiku passien siirtoa ja jäljitys jatkui. Vaan olipa menny jo seuraavanki alueen läpi. Siinä sitten oli jo matkaa tultu reilu 6 kilometriä, joten vaihdettiin koiraa ja miestä. Mie lähdin sit Jenin kanssa jatkamaan jäljitystä. Jenin ku irti päästin, niin näytti jo aluks, että että sehän niitä jälkiä seuraa hyvin. Puoltoista kilometriä meni jälkiä pitkin vauhdilla, mutta sitten kääntyi harhailemaan takaisin päin. Nähtävästi lumijälkiä oli helppo koiranki seurata, mutta sen verran vanhat jäljet oli, etttei ne enää sulalla maalla haissutkaan niin paljoa. Kolmisen kilometriä mie sit seurailin niitä jälkiä ja loppujen lopuks selvis, että samaa vauhtia se oli menny lähes koko meidän alueen läpi naapuriseuran puolelle. Eli se siitä.

 

 

19.10 Kolmas jahtiaamu valkeni rapsakassa pienessä pakkassäässä. Parit polut siellä joku kävi kävelemässä, ja jälkiä etsimässä heti aamutuimaan, mutta tuoreita jälkiä ei löytyny. Viimein ku jahtiin päästiin, niin kokeiltiin aluetta, jossa oletettiin olevan pari hirveä. Elon kanssa mie taas lähdin alueen reunalle, yhdelle mäelle kiertelemään, ja velpoika lähti Jenin kanssa alueen keskivaiheille. Elo haeskeli kyllä mäellä, muttei edes vanhempia jälkiä sattunu meidän eteen. Reilun puolentunnin päästä sitten kajahteli Jenin löytöhaukut. Elokin heristeli korviaan, että tuttu koira haukuhtelee. Vaan eipä pitkään haukkunu. Emä ja kaks vasaa ei jääny kuuntelemaan haukkua, vaan ottivat kovan karkon. Velpoikaki ol piässy ne näkemään siinä alussa, ja oli jo tainnu tähdätäkki, mutta niin oli risukossa painaneet, ettei ollu ampunu. Passiketjun läpihän ne paukas mennä. Lähimpänä passimiehenä tais päästä taas iskä näkemään hirvet. Kuusikossa olivat mennyt tuhatta ja sataa, ja ei ollu vaan uskaltanu siihen vauhtiin ja maastoon ampua. Eiku passeja siirtämään eteen.

Melkein viiden kilometrin seuraamisen jälkeen Jeni jäi sitten lampien väliin pyörimään ja vyyhtäämään edestakas. Ja sitä jäljen selvittelyä sitten riittikin. Siellä nimittäin oli edellisyönä pöriny muitakin hirviä, ja ne sotki luultavammin sitten Jenin jäljitykset, ja ei se tuntunu saavan millään selkoa mihin se vasaporukka oli hävinny. Varmaan pari tuntia siinä koira niitä selvitteli, mutta ku ei löytyny, niin ei. Loppujen lopuks miesvoimin selvis, että jälleen kerran hirvet oli menneet naapuriseuran puolelle. Ei se aina.

Noh sitten oli ilmaantunu kahdet jäljet toiselle alueelle sisään, ja ruokatauon jäljeen koiramies ja Nella lähtivät jäljille. Puolen tunnin päästä koira palasi kuitenki jälkiä pitkin takaisin lähtöpaikalle, ja jatkoi takajälkeä pitkin "väärään suuntaan". No samalla hetkellä yksi passimies ilmoitti, että näki hirven. Mie olin jo autolle kävelemässä, että menisin Elon kanssa sinne, ja päästäisin jäljen perään, ku tuli ilmoitus että toinen passimies oli ampunut uroksen. Ja eiku kaadolle. Siellä uros kellotteli pitkällään. Selkäranka osumalla oli päättynyt sen maallinen matka. Piikkejä hirvellä 3+3.

Nellan takajälkeä edennyt jäljitys, oli muuten myös johtanut hirvien löytymiseen. Siellä oli passin takana sattunu pari hirveä olemaan. Reilun tunnin päästä ku koiraa "jahdattiin", niin yhden tien yli joku näki kaks hivrveä juoksevan, ja jonkun ajan päästä koira tuli jälkiä pitkin, josta se kiinni saatiin.

 

Syksyn toinen

 

 

20.10 Yksi lupa siis jäljellä, ja aammulla siinä pohdittiin, että mites se käytettäs. No osahan ol sitä mieltä että aikuinen vaan ammutaan, mutta vielä saatiin mahdollista jahdin jatkumista, ku enemmistö oli (ihme kyllä) sen kannalla että vasakin ammutaan, jos kohdalle sattuu. No, siellä taas parit tiet ajeltiin, ja löytyikin edellisyön jäljet. No eiku ku passeja ympärille ja mie vein elon valmiiksi alueen reunalle. Päästin Elon irti ja sittenpä alkoi jälkien selvitys. Hirvi oli pyöriny niin paljon erään polun molemmin puolin, ettei meinannu millään saada selville, kummalle puolelle se oli jääny. Lopulta löysin jäljet ja lähdin niitä hitaasti menee. Elolle ei edellisillan jäljet vielä haissu, joten jatkoin jälkien seuraamista. Tiheään mäntytaimikkoon mentäessä Elo lähti sinne pyörimään, mutta ku oltiin hieman niinku tuulen väärällä puolen, niin eihän se oikein tulosta tuottanu. Vähän matkaa kävelin taas jälkiä pitkin, kunnes taimikon toisella puolen rysähti. Siirryin taimikosta suon laitaan, ja jäin odottelemaan.

Vähän ajan päästä Elo juoksi nokka pystyssä suolle, ja suon toisella puolen päästi ilmoille harvakseltaan haukkusarjoja. Jäin jännityksellä odottelemaan, oliko hirvi vielä siinä, ja jäiskö se paikalleen. Mutta niinku arvata saattoi, lähes heti hirvi otti jalta alleen. Vilauksen näinkin harvalla suolla, mutta sittenpä ei kuulunu mitään. Kilometrin päässä kuului Elon pari haukahdusta, mutta eipä hirvi pysähtyny. Eikä riittäny vielä Elon rohkeus/into seurata hirveä tarpeeks kauas. Lähdin seuraamaan hirven jälkiä itsekin, mutta ei keretty Elon kanssa enää sitä kiinni saamaan, vaan se valui omia aikojaan passiin, jonne se kaadettiin. Sama mies joka edellispäivänä ampui uroksen, pääsi lopettamaan tämän syksyisen jahdin kaatamalla lähes identtisen hirven. Eli 3+3 oli piikkejä tälläkin. Elokin löysi kaadolle lopulta omia reittejään, ja pääsi kolmatta kertaa hieman repimään hirveltä karvoja pois.

 

 

 

 

Siihen päättyi siis vuoden 2009 hirvenmetsästys meiltä.