Kauden toinen kisa startti olis siis huomenna Leppävirran mustinmäellä, vai missähän se oli. Jossai Varkauden ja Kuopion välillä kuitenki. Tuupovaaran Seppojen kiven kovasta harrastelija porukasta tällä kertaa sinne ilmoittautunut kun kolme. Melkein jo vois kuvitella, että niinköhän sitä turvallisin mielin sinne Jukolan Viestiin voi lähteä. Siellä kuitenki tarvittas 7 miestä joukkueeseen. Noh, onhan sinne vielä aikaa. Tai no, ei sinne kyllä oo ku kolme ja puol viikko. Se Jukola se tulee aina yllättäen, vaikka helmikuussa miettii aina, että onhan sinneki viel monta kuukautta. Aina se yllättää tulollaan, ja huonokuntosena joutuu sinne menemää.

No vain jos sen huomisen kansallisen kisan ensin selvittäs. Jollai tavalla valmistautumisen pitäis onnistua siten, että maaliin tultua voisi tyytyväinen olla, edes johonki. Nilkat ei oo parantunu kyllä vieläkään, joten siinä yks varma selitys jo valmiiina, jos ei kulje. Maastohan siellä on tuttua sinällään, että viime vuonna kävin siellä SM-normaali matkan karsinnan juoksemas, ja kilpailukeskus minun käsityksen mukaan on nyt samassa paikassa. No, viime vuonna alussa kulki, lopussa ei. Maasto on osin raskasta ja mäkeä on. Ja sinne kalliomäelle sitä voi helposti eksyä, varsinkin tällainen harrastelija suunnistaja, joka ei ees kaikki karttamerkkejä tunne. Tiedossa olis peräti 10,5 kilometrin pitunen koitos. No, sehän huonolla kunnolla ja varsinkaan, jos rastit ei ala löytymään, tietää sellasta puolentoista tunnin kiekasua, jopa pidempää. No hyvä vaan, ku tarkoitus onkin saada pitkä lenkki maastossa, joka toimis edes jollai tavalla sit pohjana Jukolaan. Siellä kun on taas tarjolla pitkää pätkää  yön pimeinä tunteina.

Ehkä huomiseen pitäs kehittää teesejä niinku Juhani ”Tami” Tamminen aina tekee. Varmaan pitää lähtee liikkeelle ihan perusajatuksesta, eli ”keep focus”. Keskittyminen on kaiken lähtökohta suunnistuksessa, ainaki melkein. Mukavan rento olo ennen kisaa tekee hyvää, mutta lähtökellon soitua, ei mielessä mielellään sais olla epäolennaisia asioita, kuten sitä, kun tuossa City-Marketissa kävelin, niin eräs pariskunta mietti, että riittääkö ostoksille kori, vai pitäiskö ihan kärri ottaa. No kärriin päädyttiin. Jonkun ajan päästä näin tämän samaisen pariskunnan olevan kassajonossa ja melkein naurahdin ääneen, ku kärrissä oli kaksi sulkaalevyä, onnittelukortti sekä yks kahvipaketti. Eihän ne olis millään siihen koriin mahtunu varmaan. No se siitä. Keskittyminen pitäs pyrkiä pitämään siis siinä issessään eli suunnistuksessa, ja mieluummin koko matkan ajan. Sen ku vielä oppiski. Niinku tami on sanonut  ~ 95% prosentin keskittyminen on 50% suoritus.

Toinen teesi on ehdottomasti ”mental balance”. Ku lähtöluetteloa kassoo, niin voi rehdisti sanoa, että ihan voitosta ei tarvitse kamppailla näillä näytöillä. Joten, henkisesti täytyy pystyä tyytymään kohtaloon, eikä lähteä yrittämään liikaa. Kyllähän mie aina kohtaloon oon tyytyny ja siihen, että ei tarvii pärjäämistä pelätä tällä osaamisella missään kisoissa, mutta aina sitä tulee yritettyä sitte enemmän ku osaa, ja tulos on entistä huonompi. Mentaali puolen on siis pysyttävä kasassa.

Viimeinen teesi yllättäen voiski sit olla ”follow if you can”. Eli nythän taas käy varmaan niin että sieltä takaa lähtijät rynnii ohi. No, sillo vaan tylysti peesiin, jos pysyy.  Luultavamin en pysy.

Tankkaus on aloitettu. Vettä juotu, ja erittäin hyvän päivällisen juuri huiviin vedin. Perunaa, riisiä ja kanaa. Kyllä luulis jaksavan huomenna. 24 tunnin päästä ollaanki sitten tietoisia, kui äijän kävi.

Elosta, pari eilen otettua kuvaa lisäilin TÄNNE.