No niin. Sehän on sillä tavalla että elokuu meneillään, ja sehän tiettää sitä, notta metsätyshommatkin aluillaan pikkuhiljaa.

Karhuluvat on jaettu, ja näköjään Tuupovaaran alueelle lohkes Pohjois-Karjalan 87 luvasta peräti 6. Viikon päästä lauantaina sitä sitte miehet metsähän rymistelevät, ja koettavat saada otsoa näkyviin. Niin kai se koittaa meidänkin seura, mutta sehän on ku yrittäs neulalla heinäkasaa tökkiä. Vain onhan se aina jännittävää, vaikka noin 98% varmuudella ei karhuista ainakaan näköhavaintoa saada. No katellaan. Helekatin hyvän marjasyksyn ansoista voip olla, että karhut ei liikaa ainakaan kaurapellpoilla pyöri, joten entistä hankalammakshan se homman tekkee. Jostain ku toimivan koiran sais, niin sehän helpottas jo aika, ja tavalla.

Ka, vain onhan tässä koetettu suunnistaakin välillä. FIN-5 meni sairastellessa, ja tulos oli sen muikainen. Yhtenä päivänä jätin ihan metsään lähtemättä ku tuntu sen verran räkää onteloissa pyörivän. Vain jospas sitä taas ensi vuonna sitten terveempänä ja isompana.

Ei kyllä muutenkaan ole tuo suunnsitus ottanu onnistuakseen. Jotenki on vain niin kamalan onnetonta tuo jaksaminen tällä hetkellä. Liekö minullahi Pitkämäen tapaan joku mykoplasma, tai ainakin joku allergian poikanen, ku ei tehoja löydy. Osasyy voi myös olla se, että en oo jaksanu hirveesti lenkillä käydä, mutta mukavammaltahan se aina kuulostaa jos jonkun sairauden piikkiin vois laittaa.

Huomenna olis sitten Alue-Mestaruuskisat Ilomantsin korvessa. Aika heikkoa on Savo-Karjalan suunnistus tällä haavaa, kun näköjään yleisessä sarjassakaan ei ole kun 4 osallistujaa!! ??   No, sehän antas mahdollisuuden jopa mitalin ottamiseen, mutta vaativassa ja raskaassa maastossa 11,5 km voi olla minulle tällä hetkelläl sen verran liikaa, että eipä sitä kovin innosisaan sinne lähdetä. Ja kaikenkukkuraks järjestävä seura KooÄrr on taas laittanu vielä käsittämättömästi kartan mittakaavan 1:15 000. !!  Ei näin. hyvä että minä saan selvää kymppitonnin kartastakaan. Ihme hiihtajiä ovat.

Siitäpä.