On se muiten kumma, että ku huonoa tuuria on, niin sitä sitten on. Nooh kai se jonkun on sitä huonokin tuuria kannettava, jotta ei mualiman kaikki immeiset ihan liian pilvissä leijju hyvänolon tunteella. Jenin jalassa se vika sittenki nähtävästi jossai lonkan tietämillä. Välillä ihan normisti asekeltaa, mutta välillä kävellessä toista takastaan vaan nostelee ja aristaa. No, vanhuus ei tule yksin koirillekkaan.

No, sitten ku Jeni on ollu toipilaana, niin olis ollu mahdollisuus Elon kanssa hirviä etsiä. No, lunta ei eiliseen asti ole täällä ollu, ja lisäksi itellä ku tässä kaiken näköstä miettimistä ollu, niin ei oo hirveesti metsässä tullu oltua. No, nyt sitten ku lunta tuli muutama sentti, niin pitihän se aamulla lähtee hirvenjälkiä etsimään. Ja kyllähän niitä löytyi. Auto parkkiin ja polkua pitkin kävelemään ja Elo irti. No, vähä matkaa kävelin ja sitte ol muiten viime yöstä jälkeä niin maan-pirusti edestakas. Siihen sitten vaan odottelemaan ja Elo pyöri aikansa jälkiä, kunnes sykäs taimikkoon. No, eihän siinä menny ka pari minuuttia ku alko maan "jytistä", ja lähtö vingahdukset saatteli hirvet liikkeelle. Taas kerran oli huonoa tuuria, että hirvet olivat vaan reilun 200 metrin päässä, joten kuulivat siis jo minutkin, ja ei tietenkään paikoilleen sillo jää. Siitäpä sitte Elo "ajeli" yhtä hirveä reilun kilometrin, kunnes käänty takaisin päin pyörimään. Toisaalta hyvä niin, sillä naapuriseuran puolellahan siinä jo vähä niinkun käytiin, joten eipä olis onnistunu jäljittely sinällään pidemmälle.

No, koira kiinni ja eiku takasin sinne samaan paikkaan hakemaan, ku jäljistä päätellen, siellä oli enemmän ku yks ollu yöllä pyörimässä. Eiku ku koira hakemaan, ja kyllähän se yli kilometrin päässä kävi pyörimässä, ja siellä sit kävin katsomassa, niin kolmen hirven jäljillähän se oli siellä käyny. No, siinä sitten satuin näkemään yhden hirviseurueen jäsenen, ja hää kertoi että oli pari tuntia sitte nähny kolme hirveä pikitien yli menemässä parin kilometrin päässä. No, sinnehän sitä sitten, vain kuinkas ollakkaan, TAAS kerran oli huonoa tuuria, että hirvet olivat jääneet tien ylityksen jälkeen välittömästi seuraavaan taimikkoon, ja ihan liian likeltä siis taas löytö, ja sitten mentihin taas. Elo saatteli taas yhtä niistä hirvistä eteenpäin, mutta sitten yllättäen kääntyki pois. Tuli luo ja män ihan maaten. Mie kyselemmään jotta mikäs se nyt tuli, että väsykö se jo iski. Suattohan se väsykin olla, mutta sitten huomasin että etujalan yläosahan se oli ihan veressä. No, mitä ilmeisemmin siis törmäys piikkilankaan tapahtunut, koska hirvet meni juuri sellaisesta paikasta, missä vanhoja piikkilankoja kulkee pitkin metsiä. Että KIITOS VAIN siitäki sille, joka ne on joksus sinne viritelly.

Eiku koira kiinni ja kotia. Eipä tuossa tutkimalla selvinny onko se nyt miten pahasti sitte osunu. Lihakseen asti haava on, ja jalaka kyllä turpos aikalailla, joten aika tälli se on ollu. Katellaan nyt sitten, jos se levon kautta...

Että semmottii. Huomenna nähtävästi Jeni päästettevä metsään, jotta piäsöö hiänkin kunnolla irti juoksemaan pitkäst aikkoo.  jos lähtis tässä tiedustelemaan illan mittaan, joskos olis hämärissä jossai päin hirvet liikkunu.

Eihän tämä loppuvuos oo nyt ihan hyvin oo menny. Haavereita lemmikeillä, sekä elämäntilanne muutoksia itelle vähän liikaa sattunu. Mutta etiä päin vain mäntävä.

Ai niin, jos muuten jollain on tiedossa mukavaa yksiötä vapautumassa JOENSUSSA tuossa alkuvuodesta, niin ilimotahan. Sille suattas tässä käyttöö olla jossai vaihees. Vaikka nyt tuolla nykyisessä asumuksessa hyvin toimeen tullaan, niin onhan se erilleen-muutto jokatapauksessa tehtävä, jotta molemmat piässöö jatkamaan sitä omaa elämää sit hieman paremmin.