Se muiten otti ja TUL nuha takas oikein ryminällä. Joulun pyhistä asti siis ollu enemmän tai vähemmän nuhaa ja tukkoinen olo. Eli vois sanoa, että pikkuhiljaa RUPPEE RIITTÄMMÄÄN!!

Kunto se on varamsti laskenu NIIN alhaselle tasolle tässä kolmena viime kuukautena, että en ees kehtaa ajatella. Lenkille takis nimittäin jo kohta ihan mieli. Kessee kohti nimittäin ollaan menossa, ja esim Jukolan Viesti se on jo eessä 5 kuukauden päästä. Ja siellähän sitä perinteisesti on aina ollu tarkoitus juosta yli kykyjensä ja mahollisemman kovvoo. Just just.

Kettumetällähi muiten käytiin tuossa viikko sitte. ol kotipihan lähelle repolainen aamu-unille jääny, ja siihen nuapuriseuran Venäjän ajokki tul sitten kettua kiusaamaan. No, ajohan paukahti päälle jo ennen ku kerkesin ees passipaikalle. Vain eihän se viisaana näytille tullu, vaan meteli maantietä pitkin koiraa karkuun. Jonnehi louhikkoon se nähtävästi sitte män, ja sinne jäi. Mietittiinkin siinä sitte serkkupoika Samin kanssa taas kerran, että se pitäs olla luolakoirahi häkissä kasvamassa, jotta tarpeen tullen senkin vois sitte töihin heittää.

Joo, alampa kasselemmaan tuossa naisten ampparihiihtoa ja otampa jottai lämmintä juomista, jos nämä röörit lähtis tuas avvautummaan.

- Paha saa palkkansa, hyvä jos pääsee omilleen -