Sitä on tahkottu jo neljä viikonloppua hirvimetällä, ja edelleen yks lupa käyttämättä. Empä muista millo olis näin vaikeeta ollu. Hirviä ei hirveesti oo, ja ne mitkä on, ovat ihan rajan pinnassa, ja sinne ku ei koirien kanssa hirveästi viitsi lähteä. Ja sitten ku vielä nämä jotkut porukassa kovsti sitä mieltä, että ei vasoja ammuta enää, niin siinähän sitä sitten ollaan. Vasoja on nähty niin maan perusteellisesti, että todellakin niitä olis joutanu rokotella muutama.

Yhtään ei olla muuten vielä edes rehelliseen seisontahaukkuun ammuttu. Viikonloppuna se oli jo taas lähellä. Elo seuraili hirviä monta kilometriä, mutta ei kerenny kiinni saada. Ja sieltähän ne passiin valu, ja velpoika piäs pärräyttämmään naaraan. Kaadolle Elo sitten lopulta seuraili, ja pääs vähä hirveä repimään.

Elikäs yhtä huutaa vielä. Alkaa aika käydä vähiin, jotta Elolle sen ensimmäisen sais haukkuun ammuttua. Sitä ku olis tässä lähellä joku porukka, mihin pääsis vielä sitte hirviä jahtaamaan, niin mukavahan olis.

Viime viikonloppuna pääs testailemaan ultrapointtia. Sen velpoika kävi hommaamassa, kun alko hermo mennä tuohon reppumalin pointteriin, ku ei tule paikkatietoa, ja sammuilee miten sattuu. No, siis uudella tutkalla sitten katsellaan lopputalvi. Mukavata.