Vain se muiten tuo mehtä anto tällä kertaa. Lauantaiaamuna sunnattiin mehtähän nalleja etsimähän. Siinä vain sen verran vetkuiltiin, että ei keretty ees omaa koiraa irti päästää, ku nuapurseura ilimotti, notta meidän alueelle päin olis koiran edessä karhu tuloillaan ja vauhdilla. No, ei ku passommaan, ja eihän siinä keretty varttia pidempään ollakkaan, ku paukku pamahti, ja kohtahan sitä jo kaadolla ihmeteltiin.   
Kellohan ei ehtinä vielä aamukuuteenkaan, kun oli joku, mikä lie parvuotteinen naaras kumollaan. Painoa tais olla vähä alta 130kg. Välillä tuuria siis meilläkin. Kaadosta johtuen, tässä ollaan niinkun karenssissa, vain huomisaamunahan se sitte päättyy, ja eiköhän tuo pitäne lähtee uutta yrittämmään.

 

 

 

Ei oo jahti edenny Tuupovaaran alueella ihan sitä tahtia, mihin on viime vuosina totuttu. Kolmas päivä jo illassa, eikä oo muita kaatoja ku tuo meidän tullu. Missä lie, mustikkakorpimailla nallukat..