Kesän ensimmäinen suunnistusharjoitus olis sit takana. Tuupovaaran keskustan liepeillä sai hikipanta kesän ensimmäiset hikikarpalot imeä tältä miun niin silo otsalta, niin silo. Se onkin aina shöy etsiä suunnistusvermeet esille aina talven jälkeen. Tällä kertaa suht kaikki löytyikin, tosin yks suunnistuspaita oli jääny viime syksyltä muovipussiin pesemättömänä, joten pieni tunkkaisuuden haju siihen oli kerenny nousemaan, mutta mitäs pienistä. Eipä tuolla kuntorasteilla väenryntäystä näkyny, liekö ees kahtakymmentä ollu. Vain kukas sitä nyt suunnistusta jaksais harrastaa. En minä ainakaan, jos jotai muuta järkevämpää osaisin edes pikkusen.  Noh, velipojan tekemän harjoitus radan ja miun reitin löydät täältä , eli tuosta Suunnistustusjuttuja sivulta.

Huomennahan ne on jalat tietysti kippeet, ku mittää verryttely lenkkejä eika venyttelyjä jaksa kuitenkaa. No, tuleepahan sitten lepopäivä juoksentelun suhteen. Ja ehkä sitä sitten kerkeää ja malttaa lukea tenttiin. Perjantaina olis edessä Rahoitusriskit ja johdannaiset kurssin tentti. Saa nähä mitä sitä saa päähänsä taottua sitten huomisen aikana. Opintopisteet olisi tietysti enemmän ku tervetulleita. Jos sen läpi sais, niin kaks-sataset paukkus.  Ja se on kova suoritus se näillä panostuksilla.

Eli näin, kohti lauantain kisaa siis pikkuhiljaa. Näköjään olis porukkaakin jonkun verran ilmoittautunut sinne, joten hyvät skabat olis tiedossa. Harmi ku ei piäse velipojan kanssa mittelöimään paremmuudesta, ku se jo ikämies, eli 35-vuotiaiden sarjaan pääsee nykyisin ja siinä meinaa juosta nyt sit ainaki lauantaina. Nooh, ehkä sitä vielä kesän mittaan pääsee samankin radan juoksemaan. Tuli muuten tuolla metsässä rämpiessä mieleen se jääkiekko maajoukkue pelaajan kuuluisa pyllistys viime viikolla YLE:n toimittajalle. Eihän se sinällään yllätys,että hän Niklas Hagmaniksi paljastui, johan se lempinimestäkin olis pitäny päätellä, ettei se voi olla ku  "pikku kakki" , vai mikä se oli.