Se muiten ollaan takasi talviajassa. Ja sehän muiten tietää sitä, että pimmee tulloo jo heti neljän jäläkeen. Ja sehän tietää sitä, että entistä aikaisemmin pitäs jaksaa aina lähteä tuonne ulkoilemaan, jos meinais nähäkki jottai.

Sen sai huomata tuossa sunnuntai iltanakin, ku Elon kanssa lähdin "navetan taakse" pienen juoksulenkin antamaan. Kellohan oli jo pitkälle iltäpäivä, ja aattelin, jottei se ihan heti viel pimene. Vain sehän pimeni. Hirvikin oli eksyny taas suht lähelle kotipihaa, ja Elohan se sen löyti. Sattu vaan olemaan niin lähellä polku, jota pitkin siinä kävelin, että haukku ku alko, niin olin itekki sadan metrin päässä. Vain oli muuten pisin seisontahaukku, nimittäin hurjat puoltoista minuuttia. Ihme ku anto edes sen ajan haukuttaa, ku varmasti kuuli ja varsinki haisto miut hirvikin jo aikoja sitten. No karkkohan siitä tuli, eikä enää pysähtyny haukuttavaks. Elo seuraili reilun kilometrin ja palaili sitten isännän tykö. Sittenhän se pimee meinas yllättää ku lähdin niitä jälkiä seuraamaan, ja kattomaan minne suuntaan se siitä lähti. Ol muiten tihheessä kuusikossa melekosen pimmee, ja hyvä että pois osasin.

No, sai sitä haukkuakin onneks kuunnella viikonloppuna. Jeniä käytin lauantaina metsässä, ja muutaman kilometrin kävelyn jälkeen, ja juuri ku olin jo pikitielle tulossa, ja koiraa meinasin kiinni ottaa, nin eikös se haukku päälle rävähtäny. Minuutin verran oli paikallaan kunnes metsä rytisi. Eiku gepsistä seurailemaan, minnekä se suunta on, ja pienen kaarroksen jälkeen suunta tuntu olevan kottiin päin. No, eiku velpojan kanssa pikitielle oottelemmaan mitä sieltä tulloo, ja siitähän ne meijjjän välistä heilahti emä kahden vasan kanssa tien yli. Vähän ajan päästä koira perässä ja jäljitys jatkui.

Suunta oli edelleen suoraan kotia kohti, joten päätettiin ottaa suunta kotia, ja jäätiin rappusille odottelemaan jatkoa. Koira lähesty kovvoo vauhtia, ja 700 metrin päässä kotipihaa lopulta haukku päälle paukahti. Karkkomatkaa tuli tuohon muuten n 6km, että aika siirtymän ottivat.

No hakku valu hitaasti yhden lammenrantaan, ja vielä sopivasti meidän seuran puolelle. Just on siinä kohtaa sellainen muutaman sadan metrin kaistale mielle vuokrattua maata, naapuriseuran maiden välissä. Ja siihenhän se jäi. Siinäpä oli mukava kotona kahvia juoda ku samalla sai kuunnelle mukavaa seisontahaukkua n. 1,5 km päässä.

Pari tuntia annoin haukkua, ja sitten lähdin yrittämään, joskos saisi niitä vaikka kuvatuks. Haukku oli sen verran tiheässä paikassa, ettei lähestyminen ollu kyllä helppoa ollenkaan. Joten kuvaus paikkaan en kyllä ikinä siinä päässy. Lopulta haukku lähti hieman siirtymään, ja yllästys oliki suuri, ku koiran edessä vaelti uros. Ei näkyny vasaporukkaa enää missään, joten joko uros sattu olemaan reitillä, ku Jeni jäljitti vasaporukan karkkoa, tai sitten uros oli menny haukkuun mukaan jossain vaiheessa, ja koiran vaihtoi sitten siihen. No jokatapauksessa komia uros siellä edessä nyt oli.

No hiljalleen haukku siirtyi taas pikitien varteen, ja siinä sitten velpojan ja systerin kanssa tien penkalla istuttiin ja kuunneltiin ku Jeni paukutti parin sadan metrin päässä komiasti. Lopulta pientä karkkoa kävi velpoika antamassa, ja hirvi heilahti pikitien yli, että töminä vain kävi. Reilun kilometrin päähän haukku taas jäi paikalleen, ja sitten ajattelin, että jos sais Jenin käymään yhteydenotolla, niin ottasin sen kiinni, ja kokeilin Eloa ehkä kenties samalle hirvelle. Vain eihän se Jeni tietenkään mitään yhteyksiä ottanu, vaan ku olin noin 100 metrin päässä haukulta, niin hirvi otti taas karkkoa ja isosti.

Reilun parin kilometrin päässä haukku taas jatkui eräällä vaaran päällä. Naapuriseuran puolell nyt haukun siirryttyä, sehän piti vähä ajan päästä käydä yrittämässä karkottaa takas omalle puolelle. Siellä muuten hirvi kävi lähes parin mökin pihassa, ja lopulta velpojan autolla ajaessa vierellä, otti taas karkkoa. Ja suuntahan oli taas omille alueille. Vaan ottipa niin pitkän karkon, ja ku kerkesin yhdelle tielle hirven ja koiran väliin, niin otin sitte koiran pois, ku piti keretä hirvijahdin päättäjäisiin vielä. Eiköhän siinä ollu tarpeeks yhelle päivällä juoksua koiralleki. Yli 5 tuntia hirvien perässä kuitenki oli, ja toimintamatkaa kerty n. 20km.

Pari huonoa kuvaa yhdestä karkosta. 10-piikkiset sarvet olis ollunna. Hyvä että näitä ens syksyks jäi vielä.

1256657498_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1256657472_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1256657529_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Että semmottii. Naapuriseura porukka se alotteli kanssa tuota jahtiaan viikonloppuna. Ihmeellisesti eivät olleet oiekin yhtää tilannettakaan saanu aikaisksi, vaikka kaks pitkää päivää jahtasivat. Ja heillä ku niitä koiriakin on mitä metsässä käyttää, niin ihmetellä melkein pitää, että missäkä se vika. Siellä kyllä susilauma kuulemma pyöriny männä viikolla, joten sillähän voi olla pieni vaikutus asiaan.

Pitäneehän se tulevana viikonloppuna käyttää taas koiruuksia metsässä itekki, ja toivoa taas niitä haukkuja. Ja seuran hirvipaisti, vai oliko se nyt sopan vuoro, on myös launataina nähtävästi. Että viikonloppua odotellessa taas.

- Piparkakkumuotilla saa piparkakun muotoisia pipareita -