On nämä ihme kelit nykyisin. Joulukuu alkaa olla käsillä ja vettä satelee vain joka päivä. Lumetkin lähti, joten koiranki laskeminen metsään taas enemmän pelottaa, ku ei niitä suurten, pahojen hukkien jälkiäkään pysty näkemään. Lumijälillä kerkesin sentään pari kertaa käydä koirien kanssa, ja kyllähän sieltä jonkunlaista haukkuakin sai kuulla, mutta vastoinkäymisiäkin tuli.

Ensiks Elon kanssa kävin yhdessä taimikossa pyörimässä, ja sieltähän hirviäkin löyty. Kävi vaan niin onnettomasti, että hirvi otti karkkoa, ja kierti lenkin, jonka jälkeen tuli seisoskelemaan n. 20 metrin päähän minusta. No, Elo tuli sieltä perästä sit parin minuutin päästä, ja jotenki ei huomannu sitä hirveä, ku minut hoksasi. Otti sitten suunnan suoraan minua kohti, ja juoksi siitä aivan hirven turvan alta. No, uros hirvihän ei siitä tykänny, vaan hyökkäs koiraa kohti, ja yritti monottaa. Muiten säikähti Elo jonniin verran. Osumaa ei tullu, mutta ei kyllä kaukanakaan ollu. Siitä ku koira pari metriä säikähdyksestä ylöspäin hypänneenä sitten maantasalle palaili, niin tuli kyllä hieman pelokkaan näköisenä miun jalan juureen. Siitä sitte muris ja kovasti hirvelle, joka oli hyppäyksen seurauksena vain noin 15 metrin päässä meistä. Eihän se sitä murinaa kuuntelemaan jääny, vaan karkkosi siitä sitte. Elo näytti ensin siltä, ettei kyllä millään uskalla perään lähteä, mutta lähti lopulta varovasti jälkiä pitkin. Reilun 100 metrin päässä sitte vielä reilun minuutin haukkuikin paikallaan, mutta sitte hirvi karkkosi, eikä uskaltanut perään lähteä.

Että siitäpä sitten saapi nähä, miten tuollainen säikähtäminen vaikuttaa. Toivoa sopii, ettei traumoja jää. Että sellast huonoa tuuria Elon taipaleella.

Jeni pää viime viikolla pari kertaa haukkumaan. Ensin oli emä ja vasa haukussa. Ihmettelin jo ku Jeni alko ottaa yhteyttä yllättävän usein, ja yllättävän pitkänki matkan päästä. No, sitten näin ku hirvet tuli tien varteen haukussa, niin emä yritti tien ylityksen jälkeen jyrätä kyllä voimalla koiran yli. Onneks ei osunu, mutta luultavammin sen verran hyökkäilevä emä oli koko ajan, että haukkutyöskentely ei tuntunu koirastakaan enää mukavalta. Otinkin sitten koiran pois hyvissä ajoin, ennen pimeää, ettei sattus vain mittää.

No kolme päivää myöhemmin laskin Jenin taas metsään, ja hirvet löytyi heti, ja aivan liian lähellä sattuivat olemaan. Eli isoa karkkoa tuli välittömästi. Liekö olleet samat emä ja 2 vasaa, mitkä jo kerran suuntasivat lähes samaa reittiä kotipihaa kohti. Reitti oli nimittäin lähes identtinen, ja reilun 8km karkon jälkeen asettautuivat haukkuun sitten taas alle kilometrin päähän kotipihasta. Siinä sitten sahasivat pienellä alalla sen pari tuntia, kunnes haukku loppui. Tuli jo ekaks mieleen, että sus perkulekko se nyt sattu siihen, ku koira ei hirveesti liikkunu ensin. Seurailin sitten siinä tutkasta koiran liikkeitä, ja se suuntas takaisin sinne, mistä tulivatkin. Eiku sitten isolle tielle odottelemaan ja sieltä sitten koira kiinni. Autojakin sattu ajelee just kovasti, mutta onneks malttoivat hidastella, ettei vahinkoa sen puolesta sattunu.

Kotia päästyä sitten vastaus tuli myös siihen, miksi se haukku loppu. Takajalan tassun päällä oli sellanen pieni vuotava reikä. Mihin lie sen siellä metsässä satuttanut, mutta sen verran kipeää se tuntu tekevän, ettei oikein kärsinyt sillä jalalla maahan koskea. No, ei sentään mikään poikki ollu menny, eikä sijoiltaan, joten sen puolesta hyvä, että selvitään vain levolla. Ja tuossa eilen ku kotipuoles kävin, niin ei se enää sitä aristanut kävellessäkään oikeastaan, joten eiköhän se oo taas juoksu kunnossa loppuviikosta.

Että vähä huonoa tuuria sitä nyt on ollu koirien kanssa, mutta jospa se siitä suttaantuu.

Sitä pitäis kohta vaan jaksaa lenkilläkin alkaa käydä enemmän, ku vaan pari kertaa viikossa. Ja nythän se olis hyvät kelit siihen, ku ei oo lunta eikä liukasta. Pitäs vaan käyttää olosuhteet hyväksi, ja alkaa kuntoa kohottelemaan taas. Se on kuitenki suunnistuskausikin jo taas aluillaan reilun 5 kuukauden päästä.

Niin, ja onhan tässä elämä muutenki pienes muutosvaiheessa kenties, jos ajatellaan näin ihmis-suhde rintamilla. Elikäs sitä on tultu tilanteeseen, että tässä ollaan sinkku ihmisiä tätä nykyä. Että katselua voi nyt avartaa siltäkin osin...

Että jos siellä mukavia ja pirteitä neitoja lukee tätä, niin "vink vink"..

- Myrskyn silmästä voi pelastua, kun pysyy sen ytimessä. -