Sano kaupunginsihteeri J Horttanainen, ku avasi lauantain tuupovaara päivän torilla.

Tjaa, se olis viikonloppu takana taas. Yritetty edelleen toipua torstain kisasta niin fyysisesti kuin henkisestikki. Mutta katseethan on suunnattu jo tuonne myöhäiseen syksyyn, ja SM-kisoihin. Sinne kerkee vielä harjoitella.

Perjantaina ne oli virallisesti velipojan ikämies sarjaan siirtymis syntymäpäivät. Saunomassa siellä pyörähdin minähi, mutta eihän siellä pitkään pystynyt olemaan, ku sitä 5 sekunnin tappiota sai kuunnella harva se minuutti. Joten hyvissä ajoin kotia sieltä. Noh, todella pitkien ja virkistävien yöunien jälkeen sitten ysin jälkeen suuntasin torille. Siellähän oli jonkunlainen Tuupovaara päivä, ja jos jonkunnäköstä kojua poikineen torin laidalla. Olihan siellä meidän pienen suunnistus seurankin koju, ja siellähän se piti olla edustamassa ihan paikanpäällä. Siinä jos erehyin pari kertaa jolleki tarjoamaan mahdollisuutta kuvasuunnistukseen torin ympärillä, niin eipä siihen innokkaita kovin juuri ollu. Ei tuntunu tuo suunnistus kiinnostavan Joensuun ihmisiä launatai aamuna. Eipä yllätä.    Olihan siellä kaikenlaista soittoa ja laulua ja itse keihäänheiton maailmanmestari johti puhetta, eli Aki Parviainen, joka nykyisin vaikuttaa Tuupovaarassakin päin aina välillä. En kyllä ymmärrä miks.  Ja olihan siel salibandy liigassa pelaavat Tuupovaaran Urheilijat muutaman naispelaajan voimin myös esittelemässä itseään, tai niinkun taitojaan pienesti parissa katusähly pelissä. Itse viihdyin torilla monta monta tuntia, kunnes tuli nälkä ja lähdin syömään. Niinköhän tuollaisella tapahtumalla sitten saatiin Tuupovaaraa Joensuulaisten mieliin. En usko. Monet siellä kyseli että mikäs tapahtuma tää edes on,, joten oliskohan ollu paikallaan edes jossai lehdissä ilmoitella etukäteen moisesta. Olis voinu joku eksyäkkin sinne.

Lauantaina sitä illalla ajelin siten maalle taas, ja kävin koiran pentua opettamassa taas. Tuntuu kyllä välillä ettei se kuule, eikä näe mitään pyyntöjä, tai käskyjä.  No purra se ainaki osaa, ja kovaa. Kasvanukki se taas on siten jo, että on sheltit jääny jo pienemmiks. Ja sehän niitä ärsyttää, ja pentu on niin polleaa poikaa ku huomaa olevans korkeampi. Kovat on ottelut varsinkin Rosan ja Elon välillä aina pihalla. Välillä ihan pelottaa että kohta toinen niistä ei enää hengitä, mutta kyllä ne vaan hengissä vielä molemmat on. 

Keskiviikkona pitäs laitella kuntorastit pysytyyn Tuupovaaran Lehmovaaraan, jotta meidän ja Ilomantsin Urheilijoiden suunnistajat saavat jokaviikkoisen suunnistus intonsa nollattua. Joten sinne vaan kaikki kynnelle kykenevät sitten niin.

 

 

1243249551_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1243261976_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1243249691_img-d41d8cd98f00b204e9800998e