Vain se on muiten taas se aika vuodesta, kun kaikki suunnistuksen ystävät suuntaavat katseensa yöttömän yön tapahtumaa kohti. Elikkä Jukolan Viestihän se olis edessä. Virolahti olis tällä kertaa paikkana.

Huomisiltana vähä vaille ykstoista siellä lähtömerkkiä odottaa 1501:n joukkueen juoksijaa lamppu päässä, ja jännitys huipussaan. Katselin tuossa oman seuran juoksujärjestystä, ja sen mukaan minä olen yksi heistä. Eli alotusosuutta siis pukkaa. Mukavin osuushan se on toisaalta, mutta tälllä haavaa tuo kunto kun EI osoita kovin huikaisevia merkkejä, niin se voi olla yhtä tuskaa.

Onhan sitä tullu muutama kerta aloiteltua, vain kertaakaan kyllä ei oo lähellekkään putkeen menny. Paras vaihtosija taitaa olla 300, joten aika heikkoa. Eikä odotukset tänäkään vuonna ole kovin hohdokkaat. Muutaman kerran kartalla tullu käytyä, vain yhtäkään suunnistusharjoitusta en oo saanu läheskään puhtaasti menemään. Eilen ajattelin käydä viimeisen kartalla juoksun tekemässä Kalevan Rastin kuntorasteilla. 5 kilometrin pätkän lähin tyrkkeemmään, ja aikkoo män tolokuttoman paljon. Pari kertaa juoksin 45 astetta vikasuuntaan monta sataa metriä ! Käsittämätöntä.

No tavote olis kuitenki tulla vaihtoon hyvissä sielun ja ruumiin voimissa, ja vielä mahdollisimman nopeasti. Ehkä se 300 sadan joukkoon sujuutteleminen olis reaslistista tälläkin, huonolla kunnolla. Joukkueen kokoamisesshan sitä on ollu vähän hankaluuksia, ku ei vain oo halukkaita ilmoittautunut juoksemaan. Ja kyselemäänhän sitä ei ruveta. Juoksujärjestyksessä kuitenki näytti olevan myös ankkuriosuudelle nimi laitettu, joten jospa se tulos saataisiin aikaan.

Vain jospas se olis sellane pöljän päivä itellähi, ja tulis kunnon jytkyjuoksu.