Eipä sitä. Jenin yllättävä pois meno järkytti aikalailla. On tullu muutama päivänä käytyä muistoja läpi aikas paljon, ja mietittyä, että oli se vaan aika veijari. Luultavasta en ikinä yhtä mukavaa, ja hyvää hirvikoiraa tule omistamaan. Koskaan ei nimittäin jääny hirvi löytymättä, jos oli varma havainto jostai alueelta. Pitää ihan joku kerta kirjottaa parhaimmista suorituksista.

No nyt on sit Elolla aika näyttää ensi sykynä, onko siitä täyttämään Jenin jättämiä ISOJA saappaita. Kokonaan han se ei niitä tule täyttämään koskaan, mutta jos edes toisen saappaan...

Just nyt kyllä tuntuu siltä, ettei syksyä hirveesti innolla odota. Mutta ehkä se sitte sekin into nousee, kunhan syksy lähenee. Nyt on sitte aikaa keskittyä yhden koiran kanssa enemmän tekemiseen. Hirviä kotipihan suht lähellä pyöriny viime päivinä kuulemma aika paljon, ja hyvin on ainaki lenkillä ollessa Elo "merkkaillu" jälkiä. Tuoreita karhunjälkiäkin velpoika oli Elon kanssa jäljitelly tuossa pari viikkoa sitten parisen kilometriä. Saa nähä sitten miten palava into on, ku irti syksyllä pääsee.

Viime päivät ollu kyllä aika ankeeta. Ei oo oikein lenkikkään maistunu. Niin se ihmeellisti vie fyysisenkin olemuksen ihan maihin, jos henkisesti voi pahoin. Onneks sentään elämässä jotai hyvääkin on, uuden treffailukumppanin kautta. Saa ajatuksia hänen seurassaan miellyttävimpiin asioihin, ja murheet aina ainakin hetkeksi unohtuu.

Lauantainahan se oli tarkoitus avata kisakausi, mutta viime aikaiset tapahtumat ovat vienneet sen verran mielen matalalle, että en tiiä pystyykö sitä keskittymään vielä mihinkään suunnistukseen. Ja toisaalta lauantaiks lupaillu aikas kovaa ja kylmää sadetta, joten eiköhän sekin vie viimeset fiilikset. no mut saa nähä. Tänään olis kai seuran ensimmäiset kuntosuunnistuksetki, mutta en taida jaksaa ajella sinnekkään. Valtimolla ku vielä nyt satun olemaan, niin olis aika pitkä matkakin ajella Tuupovaaraan asti. No, jos sitä koittas lenkille tästä Keli ei kovin houkutteleva vaan taas oo. Lunta nimittäin sateli hiukan tuossa juuri.