Niinhän siinä kävi niinku ennakkoon oli odotettavissa, että siinä ei kovin montaa päivää tarvinnu karhuja jahdata meidän lupa-alueella. Ihme kohellustakin kyllä toisaalta taas.

20.8 heräsin muiten minähi jo kolmelta, ja neljän jälkeen olin jo passipaikalla. Koitettiin siinä pienellä porukalla pieni alue ottaa yhtä tyhjän kanssa olevalla "miesajolla". No, eihän sieltä mittää vaikka kuulemma siinä se alueella on majaillu paljon. Sitten oli tarkoitus käydä minun kottoo Jeni, ja kokeilla toisen pellon ympäriltä koirien kanssa. No, enhän mie kereeny ku kotiin, niin viesti jo paukahti, ja kertoi jo ensimmäisen karhun kaatuneen. Naapuriseurahan se taas rämmäytti. Tais olla koko Pohjois-Karjalan ensimmäinen kaatuen jo ennen puol kuutta. No eipä aikaakaan ku heti kohta toinen viesti, jossa ilmoitettiin jahti keskeytetyksi. Siinä sitte selvsi, että siellä samaisen seuran ympärillä oli haavoitettu heti perään toista karhua, ja jahti keskeytettiin kokonaan, kunnes haavakko oli saatu ammuttua. No, sen olivat saanu sitte yhdentoista maissa päivällä kaadettua, joten aamupäivä meni sormia pyöritellessä siihen asti.

Sittenpä päivä oli jo niin helekatin lämmin, jotta päätettiin, että vasta illalla mennään iltapassiin vahtimaan. Ja sinnehän mentiin. Vain eihän sielläkään tarvinnu olla ku reiluun kahdeksaan, kun viesti paukahti, että kolmas nalle murin, ja jahti taas seis.

21. päivän aamulla sitten kävin Elon kanssa pienen reissun metsässä pyörähtämäs. Ja kyllähän sieltä karhunjälkiä löytyi, mutta ei muuta mainittavaa. Illalla taas sitten iltapassiin. Sieltä yhdyshenkilöltä oli tullu ohjetta, että ku yks lupa enää käyttämättä, niin ennen ampumista, varman karhuhavainnon jälkeen, on pyydettävä sieltä puhelimella lupa ampua. No, sehän on selevä, että eihän sillä tavalla tuu helevettiikkään siitä touhusta. Koirien kanssa se tietysti helpompaa, ku luvan voi kysyä jo ku koira haukkuu, mutta muuten ei.

No, meidän porukalla oli sitten näköhavainto klo. 19.00 jälkeen, ku eräs mies näki karhun tulevan Venäjältä päin Suomen puolelle. No, ei ku soittamaan, yhdyshenkilölle, ja lupaa kysymään, jos se sattus vaikka siihen ampumaetäisyydelle tulevan. Vain eihän sitä lupaa ees saatu. Siellä oli taas kerran se samainen naapuriseura saanu karhun koiran haukkuun jo alkuillasta, joten lupa oli annettu heille katsoa tilanne loppuun. No, kyllähän sieltä sitte lopulta ysin maissa viesti taas paukahti, joka kertoi metsästyksen päättyneen. Käsittämätöntä. Niillä oli se lupa niinku käytänössä ollu varmaan iltapäivästä asti, ja olis ollu varmaan seuraavaan aamuun asti, jos koira olis vaan haukkunu. Eli käytännössä kaikki muut seurat istu AIVAN turhaan passissa sinä iltana.

No, siis 4 karhua meni nurin Tuupovaarassa kahteen päivään, ja näköhavaintoja niiden lisäksi oli paljon.  Naapuriseura ampui neljästä kolme siis. Viime vuonnaki saivat kolme. Mie jo luulin, että siellä osataan, mut sit satuinkin lukemaan netistä tuolta jostain, että ainaki kaks ensimmäistä oli ammuttu vierailevien koirien haukkuun. Eli ei niille kaikkea kunniaa onneks tartte antaa. Koirillehan se kuuluu. :)  Millonhan sitä meidän seura sais kunnon karhukoirilla metsästää !!??   sitä odotellessa...   

Aivan liian vähänhän niitä lupia taas kerran oli. Saa nähä antaavatko ees yhtä lisälupaa, ku niitä kai muutama vielä jakamatta. Mutta jos samanlaista pelleilytouhua sen luvan saanin kanssa, niin eipä siinä taas iloa oo. Paras olis ku reilusti olis parin, kolmen tunnin vuorot seuroittain. Olis mahdollisuus sellaisillakin sitte, joilla niitä toimivia karhunhaukkujia ei valitettavasti ole,, vielä.

No, karhuja jäi ainaki meidän seuran alueelle siis. Toissa yönä viimeksi tais ollu käyny kaurapellon laidassa katselemassa. Jospa siellä ehtis koiria käyttää jäljillä vielä syksyn mittaan.

Hirviä ei kohdalle viel sattunu, vaikka pari kertaa Jenin metsään päästin. Vähä tuntuu olevan kesäterässä vielä, ja näkyy jo ikäkin alkavan parhaimpia intoja vienneen kyl.

 

 

Elonkin kanssa käytiin haistelemassa metsien tuoksuja parina päivänä männä viikolla. Hakuahan sitä pikkuhiljaa pitäs reenailla, mutta pääasiahan se on, että saa tottua erilaisiin maastoihin, ja samalla kuntoa tulee. Huomasin tuossa, että mitää jättiä Elosta ei ainkaan kyllä tule. Yllättävän pieneks näyttää jäävän, ellei nyt sitten kasvu hujahdus tule vielä jossai vaiheessa. Mutta, eipä siinä, joku viisashan se sano vasta, että pienemmällä koiralla hirvet paremmin haukussa pysyy.

Ensimmäiset haukut kuultiin kans muuten Elolta tuossa eilen. Ensin oli pari haukahdusta tikalle, mutta sitten kyllä löytyi jotai isompaakin luultavammin. Oli nimittäin kunnon ajohaukut lahtiessä. Kahteenkymmeneen minuuttiin ei koiraa näkyny, ei kuulunu, joten jonkun perässä se kävi. Harmittaa, ku en vielä arvannu laittaa gepsi-tutkaa selkään, niin olis nähny missä asti se jäljitteli. En kyllä saanu selvää jäljistä, että mikä se olis ollu. Ehkä jänis, ehkä hirvi, ehkä jopa karhu..

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mutta tästäpähän sitte etiä päin vain. Lenkkeily into pitäs saada muuten taas jostai kaivettua. Flunssa vei nekin jotenki täysin. Kahden viikon päästä olis kuitenki jo SM-kisat mikäli sikäli sinne jaksaa. En tiiä.

 

- Luoja lumen loi. Luoja lumenluojan loi. Luojan luoma lumenluoja Luojan luomaa lunta loi. -