Niin se muiten koittaa kesää vaan tehdä. SUHT lämmintä nimittäin viime päivät ollu, ja mikäpäs siinä, eiku vain. Reilu pari viikkoa Jenin viime henkäisyistä menny, ja kyllähän se elämä ehkä alkaa taas voittaa. Ikävä tulee kyllä välillä isosti, ja ei voi ku muistella niitä mukavia hetkiä kotona, ja varsinkin metsällä, joita Jeni antoi.  Mietittiinkin tuossa lenkillä yks kerta velpojan kanssa, että ens syksy se saattaa olla ankeeta hirvimetsällä. Voi olla miesajoja enemmän kun miesmuistiin. Ja luultavasti ei hirveesti komeita haukkuja kuulu meidän seuran alueelta. Sen voi ainakin varmuudella melkein sanoa, ettei ainakaan NIIN komeita, mitä tututtiin muutaman viime syksyn aikana kuulemaan. Siellähän ei ole tällä hetkellä nyt ku kaksi koiraa luultavammin jahtiin lähdössä. Muuan Onnilla on Jenin sisko, eli sekin alkaa jo sinällään vanha kohta olla, ja taitaa olla ettei se aina ihan kovimmassa juoksukunnossa ainkaan ole. Mutta kyllä se hirven jäljelle päästyään hitaasti, sitä seurailee, ja haukkuakin kyllä varmasti kuuluu. No toinenhan jämtti sitte löytyy tuolta kotipihasta. Elon olis aika näyttää ensi syksynä sitten mistä puusta se on veistetty.

Jäi ne enonkoskken kisatkin väliin, ku helevetinmoinen pohjejumi iski. Pari päivää meni sitte sitä parannellessa. Ensimmäinen suunnistusharjoitus tuli tehtyä viime viikolla, ku kävin kiertelemässä kontiolahden ampumahiihto- staadionin läheisyydessä Kalevan Rastin pitämän kuntosuunnsitus radan. Aika hukassa sitä oli, ku 8 kuukauteen ensmäisen kerran koitti karttaa lukea juostessa. Suunnistuskengätkin ne TIETENKIN hiersi tunnetusti heti kantapäätä puhki, ja muutenki oli niin helekatin lämmin keli, että enempi kulutuksen puolelle luultavasti meni. Eikä se vauhti tosiaan päätä huimannu. Suunnilleen ajan katsoin, ja sillä olisin jääny lähes kymmenen minuuttia radan nopeimmin kiertäneelle, joten paljon, PALJON on vielä lenkillä käymistä.

Jukolan Viesti se tulla paukuttaa lähemmäs vaan, ihan niinkuin joka vuosi ennenkin. Taitaa olla enää 33 päivää jäljellä. Siinä ajassa pitäs siis kuntoa saada sen verran ylös, että siellä, Kytäjän VAATIVISSA maastoissa vois sitten paukaista sellasen juoskun, että kelpais vanhempanakin muistella. Eli luultavastihan se olis samanlainen tavoite ku monena vuotena aikaisemminkin, eli olla omalla osuudella osuusajoissa 200 nopeimman joukossa. Siitä lähetään.

Kolmet mahdolliset kisat saattas olla ennen Jukolaa edessä. Pitöis valita vaan mihin sitä suuntais. Ku pakko olis ainaki kaks kisastarttia alle saada, jotta vähä tietää ja oppii taas kovempaakin metsässä juoksemaan. Tyrkyllä kisakalenterissa olisi siis Suonenjoella 29.5, Siilinjärvellä 6.6 ja Savon Suunnalla 12.6 . Noista pitäs valita sitte ehkä kaks mihin yrittäs lähtöviivalle itseään tyrkätä.

Onhan tässä juhliakin varmaan tulossa, ku mitä ilmeisemmin pikkusysteri käy valkolakin piähänsä laittamassa. Joten eiköhän sitä oo jonkunlaiset kakkukahvit tiedossa sitte 5.6.

Näitä odotellessa....