Vuoden 2011 hirvijahti ei meinannu loppua sitten millään. Hirviä oli viimevuosiin verrattuna ehkä hieman vähemmän ainakin sisämaassa päin. Venäjän rajan pinnassa niitä olisi kyllä ollut, mutta sinne on koiran kanssa hankala lähteä.

No, lopulta hakusessa olleet vasatkin saatiin sitten lumijäljillä, joten kaik hyvin loppu hyvin.

Elon hirvikontakteja voi lueskella ELON sivulta.

Jahdista jäi päällimmäisenä mieleen arat hirvet, ja tietenkin se, että Elolle saattin lopultakin ensimmäiset kaadot. Kaksi seisontahaukkuun ja yksi pidempään karkkoon, jonka naapuriseura ampui.

Ainut huono merkki niissä oli, että selvästi Elolle on paukkuarkuutta. Kaikissa kolmessa ampumistilanteissa, joissa ammuttiin kuitenkin yhteensä ainaki 7 laukausta, kävi ilmi, että kun paukku pamahti, niin koira ampas takajälkeä pitkin muutaman satametriä. Tuli kyllä sitten aina takaisin, mutta tietysti hieman hankaloittaa jahtia, ja pelättävissähän on, jotta arkuus etenee siihen, ettei uskalla haukkua ollenkaan hirveä. No, se pitää yrittää hoitaa nyt sitten pois ennen ensi syksyä.

Yksi parantamisen aihe olisi tuo tiejuoksun väheneminen. Pikkasen liikaa tie maistuu metsän sijasta. Samoin pikkasen liikaa kiinnostaa vielä jänikset, mutta jospas se iän myötä jäis. Myös liian innokas haukun aloitus hirville saa aikaan sen, että harvoin hirvet löytöpaikalle jäi.

Seuraamiset oli siten päivästä kiinni. Välillä se muutamaan kilometriin, kun taas pari kertaa seuraamista tuli reilusti yli 40km.

Hirvijahdin venymisen takia ei oikein kerenny ees miettiä AVO-kokeeseen vientiä, joten siihen paneudutaan sitten ensi vuonna.

Noh, joulukin oli ja meni, ja on tainnu tuo vuosikin jo vaihtua, joten eihän tässä ole koiran irtilaskemiseen taas kun reilut 8 kuukautta. :)

Pikkuhiljaa vois yrittää aloittaa lenkkikauttakin, jos sitä meinais vielä tuossa tulevana kesänä jaksaa edes jotenki suunnistusta jatkaa.

Katellaan.