Tuntuu se näin huonokuntosella olevan flunssan lähteminenkin vaikeaa. Eilen aamulla jo tuntu sen verran paremmalta olo, että päätin sitten ottaa ja käydä jopa ulkoilemassa. Lenkkarit jalakaan ja eiku juoksuaskelta yrittämään. Yli Viikon juoksematta olon jälkeen tuntu kyllä, että ei askelmerkit oo kohillaan, ja meinasin jo ensimmäiseen katukivetykseen kompastua. No, räkä ja lima alko muuten irrota lopullisesti jonkun matkaa edettyä , tai ainaki niin luulin, kun painelin tutulle ja turvattomalle Kanervalan pururadalle. Jotta kaikki olis menny vielä huonommin, niin tietenki piti alkaa satamaan vielä. Oikein sellasta kylmää sadetta vielä tietenki, jotta varmasti tekee kutaa. 40 minuuttiia hölkyttelin, ja hyvä että pois jaksoin kävellä. No, tänään ku heräsin, niin voi ELLÄIMEN KÄSI, miten kippeeltä kurkku taas tuntu. Että se tästä paranemisesta nähtävästi.

Niin se kunto, mikä meinas olla jo ehkä tuloillaan, nähtävästi lopahti tässä reilun viikon aikana lähes miinus puolelle. Sitä se on, ku harrastelee ja kuntoilee huonolla kunnolla. Se on NIIN veitsenterällä liikkumista.

No mitäpäs tässä valittammaan. Hyvä toisaalta että Kyllähän tästä vielä pienet mahikset olis terveeks vääntäytyä ja vielä yrittää suunnistaakin sitten SM-kisois. Puolentoista kuukauden päästähän ne vasta on, joten aikaahan on. Sitä on. Niin ja, oon muuten edelleen suunnistus ränkking listalla 130 joukossa. On se kova.

Vois kampeutua tänään maalle päin taas käymään, ja käydä Elo-pentua käyttämässä metsikössä. Tiiä vaikka tuurilla tuoreelle hirven jäljelle pääsis.

Jäi muuten Tuupovaaran Seppojen seuranmestaruus kisat kanssa väliin männä viikolla, perkules. Jäi komia pytty nyt saamatta tällä kertaa. Ei tuo kyllä kovin lohduttavalta näyttäny tuloslista niiden kisojen osalta. Juoksijoita oli ollu jopa kolmessa eri sarjassa. Ja kussaki yksi juoksija. No, eipähän tarvii palkintoja hommailla kovin montaa pahvilaatikollista.

Kuuman mehun juontiin tästä lähettävä, jos se sillä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jos katse vois tappaa...