Sillä tavalla muiten tuas, että jalaka se kippee ollunna sen verran, että ei muiten oo tarvinna kovin kummosia lenkkejä tehdä. Joten tässä menossa semmonen kunnon kauden jälkeinen lepoaikajakso.

Onhan sitä tullu koiran kanssa tuolla metsikössä käveltyä, että sen verran peruskuntoa suapi yllä pidettyä. Ja tulihan sitä männä viikonloppuna haukkuakin taas kuunneltua. Elo koki taas hirvikontaktin sunnuntai aamuna. Kotoa kävelin koiran kanssa sähkölinjaa myöten muutaman sata metriä ja päästin Elon juoksentelemaan. Aattelin siinä, että vähä aikaa saa ulkoilua, enkä aatellu että siinä lähellä mittää vois olla. No kuinka ollakkaan. Elo lähti painelemaan metsikköön, ja noin 10 minuutin päästä haukahdukset kajahteli noin 400 metrin päässä.

Siinäpä sitten mietin, jotta sattuko jänis vai mikä. Jo niin tuttu "ajohaukku" alkoi ja maisema alkoi vaihtua. Tieltä piti käydä varmistamassa, josko jäljistä sais selvää mikä siellä edessä menee. No hirven jäljethän siinä ol. Siinäpä sitten gepsillä yritin paikkatietoja saada, ja niitähän tuli yllättävän hyvin. Toisaalta, ei tutkaa olis tarvinnukkaan, ku kimakka Elon haukku raikui tasaisesti taas monta sataa metriä, ku jäljitteli hirveä. On se innokas. :)

Pari kilometriä perässä se meni, kunnes kääntyi välillä etsimään minnuuki. Siitä se rohkeus ja sitkeys pikkuhiljaa kasvaa, toivoa ainaki sopii.

Siinäpä par kuvvoo, lissee joitahi Kuvia Elosta sivulla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

No, ku Elon kanssa reissu oli tehty, oli aika ottaa Jeni häkistä ja istuttaa tutkaliivi niskaan, ja eiku suunta metsästysalueelle. Koiran päästin irti yhdeltä pikkutieltä, ja 10 minuutin päästä löytöhaukahdukset paukahtelivat. Eihän se paikalleen tietenkään jääny, vaan puolentoista kilometrin siirtymä tuli välittömästi. Ja suunta tietysti oli naapuriseuran puolelle. Eiku ku autolla eteen yrittämään, vain ajoin 150 metriä liian pitkälle, ja ku autosta nousin, niin sieltähän ne auton takaa hirvi, että koira tien yli menivät, ja siis samalla astuivat naapuriseuran puolelle.

No siellähän sitä haukkua raikui sitten jokunen tunti. Välillä kävin yrittämässä karkolla takas omalle puolelle, vain eihän se onnistunu. Haukulla kävin pari kertaa sitte muutaman tunni jälkeen kyselemässä Jeniltäm, josko se olis haluaks jo tulemaan pois, vain eihän se tietenkään mitään yhteydenottoja sillo tee, ku niitä pitäis. Viiden tunnin haukun jälkeen taas menin haukulle, niin eipä tuo näyttäny hirvikään enää stressaavan kovin. Se nimittäin siinä 40 metrin päässä minusta kaikessa rauhassa meni makuulle, ja pisti silmät kiinni. Jenikin sai aikaa siinä sitten hengähtää. No, ei se pitkään malttanu makuulla olla, ku sai minusta vainua. Aika tsäpäkästi nimittäin nousee isokin hirvi makuulta ja lähtee. Sen sai huomata.

No lopulta annoin sitten kunnon karkon, että yritän viimein koiran saada pois, ku oli niin Helevetin lämmin ilmakin, että ei viitsiny koiraa haukuttaa ihan läkähdyksiin. Parin kilometrin karkon sainkin aikaiseksi, ja kerkesin sitten yhdelle tielle väliin, ja sain koiran pois. Meni muuten lopulta omalle puolellekin se hirvi, joten eiköhän se siellä odottele metsästyksen alkuakin. Kuudn tunnin haukkutyöskentely tällä kertaa siis Jenille. Matkaakin kertyi varmaan 20km. Juoksuaikaa odotellaan nyt vaan alkaviks, jotta ehtis ennen metsästyksen alkua. Vain eihän se minun tuurilla tietenkään niin sopivasti mene. Aika näyttää.

Pari kuvaa Jenin haukulta. Huonoja ovat, kyllä kyllä.

 

 

ammu jo.

 

 

Ihme hiippari

 

 

Maaten välillä jouti.

 

 

Tuijjottelua..

 

 

Et semmottii. Etiä päinhän se sano lumessa se mummohi.