Olipas se par viilleetä päivvee tuossa viikon alussa. Meleki piti jo ikkuna kiinni laittaa yöaikaan, ku ois muuten tämä valmiiks kipeä kurkku saattanu lissee alakkoo kippeyttyy. Se on kohta kaks viikkoa jatkunt tämä lunssan poikanen. Perkule, en paremmin sano. Liäkäriin en jaksa männä, siellä kuitenkaan mittää hyötyä oo. Ja eikös sitä sanota, jotta sillä se lähttöö millä tullukkii. No, ei se mistään lääkäristä ainakaan oo tullu, haloo!!

Pari päivee vietin maalla sairastamassa siis, ja nyt seuraavat pari ehkä täällä Joensuussa taas. Sääkin tänään näyttäs olevan kohdillaan, vain mites sitä mihinkään pystyy ja jaksaa lähtee ku yksittää niin pahasti.

Viikko aikaa olis sinne AM-pitkälle matkalle Sonkajärvelle, vai missä se nyt oli. Eihän sinne viitsi lähtee itseään lopullisesti kumoon laittamaan, joten minun puolesta mitalit saa nyt jotkut toiset sieltä viedä. Ja olishan sinne matkaakin niin perkuleesti matkustella yhden startin takia.

Elon kanssa metsäreissulla käytihin tuasen takapihalla. Pari pyyparvea hätisteltiin, ja tais siellä joku vaivanen räkätin poikanenkin saada Elon hellääkin hellempää käsittelyä ja huolenpitoa, mutta ei ollut enää mitään tehtävissä poikasen pelastettavaksi..

Pari kuvaa reissult

 

tomerana

 

 

siinähi..

 

 

 

suo-ojassa, mukava mukava..

 

 

 

puistatus..

 

 

 

 

 

Tekemisen puute vai mikä lie..

 

 

Systeri kuulostelloo, joko haukku kuuluu... Vai liekö itikoita hätistelly..

 

 

Vallu ja Jeni omilla paikoillaan..

 

 

- Elämä on kuin pikapesu, ja minä olen polkupyörällä -