Jospa sitä jotahi tänneki taas, jottei ihan käyttämättömänä oo tämähi paikka. Lunta se otti ja sateli männä viikolla, joten suatto päästä kasselemaan hirvenjälkiäkin taas. Taispa olla isänpäivä, ku otin Jenin kyytiin, ja kävin tuoreita jälkiä etsimäs. Vain eihän ne hirvet ollu mihinkään liikkunu, ku sen parikymmentä senttiä sateli sitä lunta edellisaamuna. No, kolmen hirven edellisillan jäljet lopulta löytyi, ja päästelin Jenin siihen tuntumaan irti. Sinnehän se metsikköön ampas, ja 15minuutin jälkeen haukku rävähti n.500 metrin päässä. Hyvin jäi paikalleen, ja siinä vartin oottelin autolla ja kuuntelin. Vain sittenpä haukku yhtä äkkiä katkes, ja gepsistä katsomaan pakosuuntaa. No tietenki se oli taas naapuriseuran rajalle päin, ja koska matkaa oli vain kilometri sinne rajalle, niin enhän minä kerenny autolla eteen käännyttämään millään. Joten sinne paineli. Yhden hirvenäljet sieltä vaan löytyi ja koira oli kerenny perästä jo mennä. Sittempä vain gepsistä katselemaan suuntaa. Siellä se tuntu vaan menevän, eikä pysähtymistä ollu tiedossa. Hirvi oli kaarellut isoa lenkkiä naapuriseuran puolella, ja lopulta meni senkin alueen läpi toisen seuran puolelle. Pitkään odottelin joskos se pysähtys haukkuun johonki, mutta ei siltä vaikuttanu, niin se ei auttanu ku lähteä eteen yrittämään. Ja lopulta, reilu 15km päästä lähtöpaikasta, kerkesin juosta yhdelle metsäautotielle hirvenjäljille ennenku koira siitä kerkes mennä. Otin sen sitten kiinni, ku ei tuntunu siis kovin yhteistyöhaluinen hirvi olevan, ja ku suunta ei todellakaan tuntunu olevan takaisin meidän alueelle. Eihän sitä aina kehtaa naapuriseuran puolella pyöriä.

Noh, Jeni ku oli autoon saatu, niin Velpoika toi Elon myös mukanaan metsästysalueelle, ja lähdin Elon kans sitte kävelemään yhteen taimikkoon. Ja siellähän muuten jälkiä oli. Vähintään 3 hirveä siin oli pyöriny, ja niitä sitten Elo selvitteli aikansa. Itseki valuin koko ajan jälkiä eteenpäin, ja lopulta sitten hirvet löytyi. Valitettavasti kerkesin itse kävellä just liian paljon, jolloin koira oli kierrelly miun taakse, ja ku lähti uudelle lenkille eteenpäin, niin hirvet oli siinä 200 metrin päässä. No, eihän se siihen jääny, vaan karkkosivat välittömästi. Elo lähti perään, mutta ei kyllä jostai syystä seuraamista tullu ku reilu kilometri, ja sit tuli pois. Seurailtiin sitten joku kilometri niitä jälkiä, ja kovasti haku oli päällä, muttei ne tainu ihan siihen lähelle jäädä. Lopulta velpoika tuli hakemaan sitten yhdeltä tiensorpalta, ja ku Eloa ei näkyny ei kuulunu, niin päästin vielä Jeninkin irti juoksentelemaan. No, sehän paineli välittömästi sinne melkein kilomtriin, mistä Elon kanssa ne hirvet löydettin. Sinne se jäi pyörimään ja selvittelemään niitä jäljiä, joita siellä tosiiaan riitti. Elokin kävi sitten miun luona käymässä, ja ku haisteli, että Jeni on ollut irti auton ympärillä, niin kova etsintä alko että minne se on suunnannu. Ja sinnehän se perään loppujen lopuks lähti,minne Jenikin suuntasi. Sitten jännitikin, että löytääkö se Jenin luo, vain minnekä se suuntaa. No, lähdettiin sitten ajelemaan sinee, missä gepsi näytti Jenin pyörivän, ja sieltähän se Jeni lähitieltä löytykin. Ja tulihan se Elokin sinne vähän ajan päästä. 

En tiiä, voisko sitten Jenillä ollut kiima-aika tässä syksyllä vaikuttanu nuoren uroksen toimintaan. Toivottavasti kyse olis siitä, ja nuo seuraamiset siitä pitenee sitte tässä viel, ja kyllähän ne sen tekee. No, ens syksynähän sen sitten näkee paremmin, mihin suuntaan menee, mutta pitää sitä viel yrittää tälle vuodelle saada Elollekin haukku. Ku se hirvi kerranki saattus löytymään hieman kauempaa, ja jäis siihen haukkuun, eikä aina karkkois montaa kilometria. Kasselaan kassellaan.

Ilveksiäkin oli ollu sinä aamuna liikkellä. Emä ja kaks pentua oli menny meidän alueen läpi Venäjälle päin, ja yks yksinäinen myös alueen läpi oli kahlannu. Joten innolla Joulukuuta odotella, jospas sitä pääsis kissametsällä käymään.

Viime viikolla sitten kävin torstaina taas malla päin, ja pitihän se käydä hirvenjälkiä ettimässä. Taas oli just lunta satanu edellisyönä, joten odotettavissa ei ollut, että hirven jälkiä hirveesti teiltä löytyisi. No yhdet löytyi, ja Jeni ku sattu kuudis olemaan, niin laskin sen sitten tieltä irti. Ja kyllähän ne jäljet kiinnosti kovasti taas. Jäljityksen päätteeks lähes kilometrin päässä alkoi haukku kuulua. Oli ison tien varressa aivan, ja siitä siirtyikin sitten muutaman sata metriä pienmmän tien varteen ja jäi paikoilleen. Vain tietennii siinä piti jonkun kyläläisen tulla traktorilla lanaamaan JUST sitä tietä minkä varressa haukku oli. Ja tietenki JUST haukun kohdalla, vielä traktorimiestä tuli joku tuttu vastaan, ja tietenki JUST sillo niiden piti jäädä siihen jonniin joutavat kuulumiset vaihtamaan. No, eihän se hirvi jääny niitä kuuntelemaan, vaan karkkosi. Lähes kilometrin päässä kuitenki haukku jatkui, ja alkoi hitaasti siirtyä taas kohti isoa tietä.

Mie sit aattelin, että jos käyn vähän torppaamas hirveä toiseen suuntaan, ja mieluummin sisämaahan päin, ku suunta oli TIETENKI taas Venäjän raja. Vain eihän se miun karkon antaminen onnistunu. Tai onnistunu sinällään, että karkko tuli, mutta suunta oli JUST väärä, eli Vellos-Venäjä. Eiku ku gepsistä kattelemaan, että mitä tuleman pitää. Ja eihän se haukkuun pysähtyny, vaan matka jatkui kohti itää. Lopulta hirvi oli uinu lähes 10-metrin levyisen puron yli, ja gepsistä katoin, että koira jäi siihen puroon. Ensimmäisenä tuli ajatus, että oliko se puro jäässä, ja sinnekkö se koiran sitten putos. Lähdin ajelemaan tien sorppaa kohti puroa, ja edelleen koira näytti olevan purossa. Muiten tuli juostua sitten viimeiset 300 metrii aika vauhilla sinne purolle, ku sieltä kuulu viel pari ulahdusta. Vain helpotus olikin suuri, ku huomasin, että puro oli sula, ja koira oli vaan siellä toisella puolen rannassa. Jostai syystä ei halunnu lähteä siitä yli uimaan, vaikka ei ennen oo tuo puro pidätelly, jos hirven jäljillä on ollu. Mutta onneks nyt lopetti siihen, koska muuten mitä luultavammin koira olis ollu Venäjällä, ja siellähän ei ikinä tiiä mitä olis sattunu. Joten hyvä näin.

Elonkin kanssa kävin hakua tunnin verran reenailemassa vielä torstaina. Hakua oli, mutta ainoaksi löydöksi jäi jänis, jota sitten ajohaukku siivitteli aikas monta sataa metriä. Mutta jospas sitä tässä lähipäivinä kävis taas yrittelemässä niitä hirvihaukkuja taas saada.

Huomenna olis naapuriseura hirvisoppa. Pitäsköhän lähtee käymään syömässä, ja kuuntelemassa miten naapuriseurojen (epä)sopu on taas huipussaan. :)

Lenkilläkin muiten oon pari kertaa käyny. Piti lahjakortti käyttää intersporttin, ku sellanenki oli jostai miulle tullu, joten parit lenkkaritkhan sieltä sitten kävin sillä ostamassa. Jospa se lenkki intoki tässä pikkuhiljaa löytyy, ja pääsee kuntoa yllä pitämään. Ja tänä talvena kyllä pitää yrittää hiihtääkki. Viime talvena hiihtokilometrejä tuli tasas NOLLA. Joten suunta ei voi olla ku ylös päin sen suhteen.

Joo mutta näin, pari huonoa lumista kuvaa Elosta :

1258186879_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

-

1258186895_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

-

1258186938_img-d41d8cd98f00b204e9800998e