Ompas tämä ihme syksy karhujahdin osalta. Hirmusen hitaasti lupia on käytetty, vaikka kyllähän nuita nallukoita tuntuu olevan. Toinen ihmeellisyys on se, että meidän seura karenssissa jo toista kertaa samana syksynä. Niinhän siinä nimittäin kävi, että kun tiistaina aamulla taas jahtiin päästiin, noon koitettiin tietennii parilta alueelta, joissa karhunjälkihavainoja oli. No, eihän sieltä meidän koirilla löytyny kun hirviä. Elon kanssa lährettihin yhdeltä pellolta jalottelemaan, mutta eipä kelvannu metsä hirveesti, vaan mieluummin nykyisin teitä pitkin juoksennellaan näköjään. No, se tuo jämtiurosten vika taitaa. Aikansa kun tietä pitkin juoksenteli, niin sieltä sitten ringin ulkopuolelta vasaporukan kaivoihan se ylös, mutta seuraamista ei tullu ku puolkilometriä, ja sitte palas takas. No, eipä siinä mittää. Koira autoon, ja pohtimaan, että luultavasti joku vaiva vaivaa.

Toista aluetta kokeiltiin toisella koiralla, vaan eihän se siellä viihtyny pitkään, vaan hirven löysi, ja sitä paukutteli sitten tunnin pari, ennekun Venäjän puolelle otti hirvi ritolat. Samalla siinä sitten naapuriseuran (ei sama kun viimeks) ilmotteli, että heillä koira saattelee karhua meidän alueelle päin, joten eikun passommaan. No tunnin verran se haukku meidän puolella, kunnes otti karkon takas päin, mistä oli tullukkin.

No, myö siinä sitte pohdittiin, että eiköhän sitä jokkainen omille tahoilleen jo syömään lähde, ja niin muiten lähettiin. Vain enhän minäkkään kerenny äipän murkinoita vedellä ku yhden lautasellisen, ja vähän kahvia päälle, ku johtaja soitteli, että se karhu oli tullu taas meidän puolelle, ja että sitä nyt sitten olis tarkoitus yksissä tuumin nuapurseuran kanssa jahdata. No, eiku passommaan. oma passipaikka oli ihan suht hyvässä paikassa, eikä haukkuun ollukkaan ku reilu 400 metriä. Haukkuun oli lisätty toinenkin koira, joten siinä ne paukutteli sitten mäen rinteessä. on se vain paljon jännempää karhuhaukkua kuunnella ku hirvihaukkua. :)  No, reilu puol tuntia siinä varmaan kerkes olla, ku paukku pamahti, ja kohta jo toinen ja kolmaskin. Vai liekö peräti neljäskin.

Sinnehän ne koiramiehet kaksissa tuumin rämmäyttivät komean uroksen. Painoks arvoivat viisaat lähemmäs 200 kg. Kuutisen tuntia kerkes koira yhteensä sen perässä olla, ja siinä parinkymmen asteen helteessä, aika kova suoritus. Joten, ku olivat sopineet, notta meidän aluelle ammuttuna karhu tulee meille, niin samallahan se kolmen päivän karenssi myös paukahti päällensä.

Jotenka, eipä tässä oo kerenny metällä olla yhteensä kun noin 7 tuntia, ja kahden karhun kellistymisen on päässy kuulemaan. Suap nähä, vieläkö metälle kerkee. Tänään oli kai toinen nuapur-seura pammauttana yhden, joten kolme lupaa käyttämättä, ja myö seuraavan kerran metälle vasta perjantai- iltana, joten jännäks männöö.

Niin, ja Eloahan sitä sitte piti lääkärissä käyttää, joskos sieltä syy löytyis hirviltä pois tulemiseen. Ka, kitarisat ja äänihuulethan ne oli tulehtunu. Suap nähä sitten parantelemisen jälkeen, mitä tuloo.