TIKULLA SILMÄÄN

 

Kolmen vuorokauden päästä olis sitte alkukesän kohokohta suunnistuksen osalta. Eli se Jukolan Viesti. Lauantaina tähän aikaan jo pitäs alkaa olla herätty, levätty, ja mieluummin jo suunta toivottavasti hieman lämmittelemään. Nimittäin aina kun olen aloitusosuuden juossu, niin hirvittävä kiire on tullut, ja joskus ollu lähellä ettäkö kerenny ees lähtöpaikalle mennä. Jotenki se vain se aika menee siinä niin nopiaan, ja varsinkin jos sattuu nukahtelemaan alkuillast, niin ei siitä oo helppo nousta pirteään suoritukseen. No tänä vuonna olis tarkoitus olla hereillä ja virkeänä.

Tänään oli sitten viimeinen suunnistusharjoitus. Tuupovaaran jylhissä maastoissa kävin hölkkäilemässä noin 5 kilometrin radan. Kun kartta on 10 vuotta vanha, niin siellä on maisemat muutunu. Uutta aukkoa tullu niin maan pirusti ja uusia teitäkin risteilee siellä täällä. Ja vielä ku maastopohja on sellasta raskasta ja kassarrettua aluetta löytyy joka välistä, niin ei ollu heleppoo. Hölkkäämällä lähdin, ja hyvin tasaisen hidasta vauhtia pidin koko matkan. Kun keskittyminen ei oo lähellekkään maksimia, niin kyllä sen huomaa heti. Virhettä tuli, ja kaiken kukkuraks jo kakkosvälillä joku helevetin kuiva oksa suoraan paukas osua oikeaan silmään. Siinä silmässä jo valmiiks huonompi näkö, niin nyt sitte ei nää senkään vertaa. Juoku nimittäin stoppas joksinkin aikaa, ja koko loppurata oli aika taistelua, ku kankerti sen verran.  Sen verran koskee nimittäin edelleen siihen silmään, että toivoa sopii, että huomenna edes jotai näkee sillä.

50 minuutin palautteleva lenkki tuli siis tehtyä. Pohje on sen verran jumissa jotta, en kyllä metsään juoksemaan lähde enää ennen lauantaita. Pitäis vaan jaksaa venytellä ja pientä juokuaskelta käydä ottamas poluilla. Ei oo kyllä sellanen huippu huvä olo, jotta lauantai iltana Mikkelin raviradan lähimaastoissa kovaan lentoon pääsis, mutta kassellaan jos sitä sais oikein onnistuneen viimeistelyn tässä tehtyä. Levon kautta.

Kävin kotipuolessakin pentukoiran kasvamista katsomas. Olihan se taas kasvanu, ja väritkin oli hieman muuttuneet tummemmaksi, vai liekö vain likainen. Päästin pennun vanhemman jämptin häkkiin seuraaa pitämään, ja kovat oli painit. Jenillä ku karvanlähtö aika on vielä, niin voi sanoa etä karvat pölisi ku Elo niissä kiinni roikku.

Iltakahvi ja Suomi - Venäjä MM-karsinta ottelu kutsuu.  Jep jep.

- Jos emme menesty, meillä on riski epäonnistua -