No niin no. Yritetty tässä sitä lenkkikautta avata. Kolme lenkkiä takana, sataviiskytkuustuhattaseittemänsattoonelkytkaheksen lenkkiä vielä edessä, VÄHINTTÄÄN.

On se kumma miten nuo onnettoman voimattomat jalat voikin männä sitten heti kippeeks, ku pikkusehi yrittää jotahi tehä. Ja venytellähän ku ei tietenkään jaksa ikinä.

Vain aika käypi vähhiin. Kolmen kuukauden päästä pitäis jo täälläki päin ekat kisat olla. Eihän siinä ajassa teoriassakaan pysty mitään kuntoa nostamaa. Me on hävitty tää peli..

No, ehkä sitä sinne loppu syksyyn sitten on tähdättävä. Niin, tai pitäshän se perinteinen FIN-5 viikko käydä juoksemassa, ku sieltä on NIIN kovasti sitä menestystäkin tullu. Viime vuoden kolmonen ja toissa vuoden ykkönen. Tulokset puhukoon puolestaan. KYLLÄ !

Muuten tämän vuoden meinasin ottaa sellaasen rennon letkeesti, ja koittaa sitten ENS vuonna olla paljon paljon parempi taas. Sillo olis muistaakseni SM-erikoispitkä täällä Joensuussa, joten pitäshän se sekin kokemus käydä koittamassa ees kerran elämäs. Ja sit 2012, vai millonka se oli, olis SM-keskimatka Savon suunnalla. Jotenka siellä sitte, siellä.

En muiten jaksanu sinne jalostupäiville lähteä tänään ajelemaan, ku yksin olis pitäny ja ei nuo aikaset aamuherätykset oo ihan se minun juttu muutenkaa. 

Sukset ja monottii eilen sain tänne kaupunkiin perkules. Joten ei oo kovin etäällä sekin hetki ku meikäläinen kahden vuoden tauon jälkeen laittaa monokset jalkahan ja sutkauttelloo latuja pitkin. Ehkäpä jo ensi viikolla. Tiiä miten innostuu vielä hiihtämään. Silläkin puolella kun noita meriittejä on juoniorisarjoista. Kyl kyl. Lähes Pohjois-Karjalan tervintä huippua, tai ainakin siinä heti perässä, tuli oltua sillo joskus.

Tännään Ajattelin kokkeilla juosta muiten meleki tunnin ainahi. Suap nähä miten polovet kesttää.

Sitten illalla kuulemma piäsis jonkunlaiseen illanviettoon jonkunlaisessa mukavassa seurassa vielä kenties. ;)

Nooh, kassellaan...