3+3 oli lupia, ja hirviä alueella ihan hyvin.

Elolle saatiin 3 kaatoa haukkuun, joista ite pämmäytin kaks, joten ihan mukavasti meni sillä saralla. Pari eri kertaa Elo haukkui päivän Venäjän puolella, mutta onneks sieltäkin aina ehjin nahoin kotiin palasi, vaikka näillä susitiheyksillä vähän jännittääkin sai taas.

Tarkempaa selostusta Elon haukuista löytyy tuosta Elon omalta sivulta.

Suunnistuskausi lykättiin pakettiin viikonloppuna Ruska-Rasteilla.

Ei kai se auta ku suunnata taas ajatukset kohta ensi kauteen. :)

Sitä ennen keskittymistä hirvenmehtuuseen, joka alkais parin viikon pääst.

Saa nähä miten haukkuja tulee.

Metsästys- ja koiranhaukkureissuilla ei hirveän suurta menestystä tullut. Yllättäen nää hirvet täällä meillä aika juoksevaa sorttia, joten hankalaa on harrastaa. Mutta koitettaan koitettaan. Kyllä siellä syksyn mittaan muutama hyväkin haukku oli. Hirvijahti aikaan oli huonoa tuuria, mutta sentään yksi vasa Elon haukkuun saatiin.

Vähä ennen joulua sitten koitettiin koettakin, ja tällä kertaa onni oli suosiollinen sillä tapaa, että löytyi hirvet, jotka antoivat ihan haukuttaakin.

Koe alkoi Parilla hakulenkillä, ilman löytöä. Lopulta ku päivä alko olla jo pitkällä, laitettiin koira suoraan  pienelle alueelle jossa hirvien piti olla. No, lopulta siitä 300 metrin pääsäthän ne löyty, ja jäivät kun jäivätkin haukkuun. Reilun 70 minuutin päästä sitten ensimmäisetä karkkoa antamaan, ja sittenhä se jännitys alkoikin, että pysähtyykö enää paikalleen. Vain elähähän mittää, viiden kilometrin päästähän se haukku alko uudestaa raikaa.

Mukavahan se oli sitte siitä eteenpäin haukkua kuunnella, joka muuten kuulukin aika hyvin. 3,6km pässä käytiin kuuntelemassa, ja hyvin kuulu. :)  Haukkutiheyskin oli ihan hyvää. Parhaimmillaan 90 ja siinä 70-80 pääasiassa koko ajan, eikä pidempiä katkoja yhtään.

Elikkäs lopulta pisteitä kertyi 79.

Kaikenkaikkiaan mallikas suoritus Elolta. Läheltä ja yllättävän pitkän ajan kuluessa tapahtunut löytö söi ison kasan pisteitä, mutta pääasia että ykkönen tuli.

Elon ykkösen myötä Rajahirven E-pentueen pentuearvo 9/9.   :)

Eiku vaan uudet vuodet!

Syksy tulla jolkutteli, joten suunnistuskausi päättyi, ja metsästyskausi alkoi. Suunnistuksien osalta ei kovin kertomista loppukaudenkaan osalta. Eiku kohti ens kesää katseet.

Metsästyskausi jo pitkällä. Karhunmetsästys ei alueemme kahden luvan ansiosta kestäny, kun sen reilun vuorokauden. Oman seuran alueella ei keretty saada muita, ku jälkihavaintoja.

Hirvijahtikin oli ja jo meni. 3+3 luvat käytettiin kuudessa metsästyspäivässä. Hirviä ei hirveesti ollut, mutta vasoja löytyi yllättävänkin paljon. Elolle saattiin yks kaato seisontahaukkuun. Emän kahden vasan kans kaivoi naapuriseuran puolelta, ja niitä sit ohajiltiin sopivasti omalle puolelle, ja lopulta yksi vasa siitä saatiin parin tunnin haukun päätteeks. Hirviä olis lumien tulojen jälkeen ollu liikkeellä kovastikki, mutta taas kerran ihan Venäjän eajan pinnassa, ja kun samalla alueella vielä pantasusi + pari muuta sutta pyöri, ja pyörii edelleen, niin eipä siihen uskalla ihan tuosta noin vaan koiraa sekaan laskea.

Noh, vain jospa sitä kerkeis ja vielä edes yhtä piktää koetta kokeilla tässä loppuvuoden aikana. Mukavahan se olis edes yks ykköstulos saada.

Mutta tästäpä taas. Elon toimia kirjotettuna jonkun verran sen sivulle --> http://elonkurjuus.vuodatus.net/sivut/jamtlanninpystykorva-rajahirven-elo

Siitäpä.

Kesä männy viilettänä niin, notta ei oo kerenny kyllä oikein mittää tehä. Töitä jonkun verran huhkinu, ja muutamat suunnistuskisat käyny rämpimässä. Niistä ei kovin suurta kertomista taaskaan ole. Jukolassa slotusosuudella vetelin suht hyvän juoksun, mutta aika onnettomien hajontojen, ja suht helpon maaston vuoksi niin teki moni muukin, joten vaihtosija painui sinne 180 tietämille. No, olihan se sijoituksellisesti paras aloitus mitä on ollunna, mutta ei vielä sitä mitä aina hakemaan lähdetään. Eli sinne top sataseen. Virheitä tuli muutama minuutti taas, ja ei ihan paras mahdollinen juoksuiltakaan ollu.

Kainuussa tuli pyörähettyä myös. MM-kisojen seuraamisen ohella räppäsin juosta rastiviikolla tutusti taas siinä H 21 AL (luuseri) sarjassa. Suoritukset ei kovin hyviä ollu. 9. ja 14 tais olla parhaat sijoitukset.

Takareisi on sen verran vihotellut tässä nyt pari kuukautta, jotta juoksemisen kanssa välillä on onkelmia, ja joskus myös kävelyn. Pitäs malttaa leppäillä ja maata viikko paikallaan, ehkä se siitä. Noh, nyt olis edessä ehkä vielä muutamat kisat ja sittehän se syksy koittaa, ja eiköhän tuota pitäne karhumetsälläkin pyörähtää. Lupia tais olla Tuupovaaran alueelle vain 2, joten voi olla, ettei monena aamuna tarvihe sinnekkään jahtimielessä nousta.

Vain sitä ennen eessä pieni lomamatka Saksan maalle. Saa nähä tuleeko siitä maasta samat mietteet ku Rädyn Sepolle.

Niin, ja tänään ensmäisen hääpäivän kunniaks vähä kakkua naamaan :) Niin se vuosi menny, jotta ei oo huomannukkaan.

Siitäpähhän.

No, lopulta hakusessa olleet vasatkin saatiin sitten lumijäljillä, joten kaik hyvin loppu hyvin.

Elon hirvikontakteja voi lueskella ELON sivulta.

Jahdista jäi päällimmäisenä mieleen arat hirvet, ja tietenkin se, että Elolle saattin lopultakin ensimmäiset kaadot. Kaksi seisontahaukkuun ja yksi pidempään karkkoon, jonka naapuriseura ampui.

Ainut huono merkki niissä oli, että selvästi Elolle on paukkuarkuutta. Kaikissa kolmessa ampumistilanteissa, joissa ammuttiin kuitenkin yhteensä ainaki 7 laukausta, kävi ilmi, että kun paukku pamahti, niin koira ampas takajälkeä pitkin muutaman satametriä. Tuli kyllä sitten aina takaisin, mutta tietysti hieman hankaloittaa jahtia, ja pelättävissähän on, jotta arkuus etenee siihen, ettei uskalla haukkua ollenkaan hirveä. No, se pitää yrittää hoitaa nyt sitten pois ennen ensi syksyä.

Yksi parantamisen aihe olisi tuo tiejuoksun väheneminen. Pikkasen liikaa tie maistuu metsän sijasta. Samoin pikkasen liikaa kiinnostaa vielä jänikset, mutta jospas se iän myötä jäis. Myös liian innokas haukun aloitus hirville saa aikaan sen, että harvoin hirvet löytöpaikalle jäi.

Seuraamiset oli siten päivästä kiinni. Välillä se muutamaan kilometriin, kun taas pari kertaa seuraamista tuli reilusti yli 40km.

Hirvijahdin venymisen takia ei oikein kerenny ees miettiä AVO-kokeeseen vientiä, joten siihen paneudutaan sitten ensi vuonna.

Noh, joulukin oli ja meni, ja on tainnu tuo vuosikin jo vaihtua, joten eihän tässä ole koiran irtilaskemiseen taas kun reilut 8 kuukautta. :)

Pikkuhiljaa vois yrittää aloittaa lenkkikauttakin, jos sitä meinais vielä tuossa tulevana kesänä jaksaa edes jotenki suunnistusta jatkaa.

Katellaan.

Elolle saatin syksyn toinen kaato lähes kolmen tunnin työskentelyyn.   Tarkempaa analyysiä sit kunhan englannin reissu tehty.

adios.